Tile hunting on pääasiassa pyöräilijöiden harrastus, jossa kartta on jaettu ruutuihin ja tavoitteena on vierailla mahdollisimman monessa ruudussa.
Ruutuja on kaikkiaan 268 miljoonaa, maapallo on peitetty 16 384 × 16 384 -ruudukolla (nämä ovat tason 14 ruutuja, eli kun maapallo jaetaan neljään ruutuun, nämä neljään ruutuun ja niin edelleen yhteensä 14 kertaa, tullaan tälle tasolle). Ruutujen koko riippuu leveysasteista, pohjoisemmassa ne ovat pienempiä. Päiväntasaajalla ruudun sivu on noin 2,5 kilometriä, mutta esimerkiksi täällä Tampereen leveyksillä ruudun sivu on noin 1,2 kilometriä: Hämeenkatu mahtuu kokonaisuudessaan yhden ruudun sisälle.
Tile huntingiin liittyy erilaisia tavoitteita. Perustavoite on tietysti käydä mahdollisimman monessa ruudussa. Sen lisäksi lasketaan käydyistä ruuduista muodostuvaa suurinta yhtenäistä neliötä ja isointa klusteria. Klusteriin lasketaan vain sellaiset ruudut, joiden vieressä olevissa neljässä ruudussa on jokaisessa käyty.
Yksi kisailun muoto on myös suurin yhdellä kertaa ajettu neliö: maailmanennätys on 21×21, joka vaati 537 kilometriä ja lähes vuorokauden ajamista. Suomen ennätyksen, 7×7, on ajanut Pekka Tahkola Oulun edustalla jäällä.
Työkalut
Pyöräilijät pitävät Stravasta, joten tile hunting -työkalut perustuvat siihen. Stravan ilmaisversio riittää harrastuksen aloittamiseen aivan mainiosti. Maksullisen version ominaisuuksista hyödyllisin on reittien suunnittelu: siinä vaiheessa kun tätä alkaa tehdä tavoitteellisemmin, huomaa, että pyöräilyreittejä on mietittävä aika tarkkaan. Reittisuunnittelua voi toki tehdä muillakin työkaluilla.
Ruutuja tarkastellaan StatsHuntersilla tai VeloViewerillä. Molemmat lukevat tiedot ajetuista reiteistä Stravasta (ja valitettavasti vain Stravasta). VeloViewer vaikuttaisi ehkä jonkin verran monipuolisemmalta, mutta on maksullinen. StatsHunters on ilmainen ja sen kartat ovat nätimmän näköisiä, joten suosittelen sitä.
Huomioita
Tile hunting on hauskaa tekemistä, joka vie ajamaan pyörällä uusiin paikkoihin. Nopeasti huomaa, miten ohutta kaupunkiasuminen Suomessa on: Tampereen ympärilläkin kun ajat, olet hyvin pian jossain skutsissa ajelemassa metsäautoteitä ruutujen perässä. Tile hunting ei olekaan maantiepyöräilijöiden laji: tulet ajamaan paljon hiekkateitä ja poluillekin voit päätyä.
Laji asettaa myös hauskoja haasteita reittisuunnittelulle. Alla oleva reitti esimerkiksi toi minulle 45 kilometrin ajamisella 30 uutta ruutua. Siinä on kaikenlaisia pieniä sivuhaaroja ja esimerkiksi Linnainmaan ja Leinolan suunnalla reitti on katseltu tarkkaan, että jokaisessa ruudussa käydään ja että reitti on muuten mahdollisimman lyhyt.
Toisinaan ruudut voivat vaatia vesillä liikkumista tai kävelyä. Tampereen seudulla yksi hankalimmista ruuduista vaatii joko Nikkilänniemessä yksityisillä pihoilla kulkemista – mitä ei tehdä – tai hankkiutumista Viikinsaaren länsikärkeen. Tai sitten soutelua! En ole puristi lajin suhteen, vaan hyväksyn kaikki lihasvoimin tapahtuvat liikkumisen muodot ruutujen hakemiseen.
Lähteitä
RideEveryTile pitää kirjaa ennätyksistä ja ruuduista, joissa on mahdotonta käydä.
Velogi on tehnyt videoita ruudunmetsästyksestä, esimerkiksi Tile hunting by bike.