Polkupyöräily on hieno laji ja nähtävästi aika trendikästäkin. Sorruin itsekin. Viime kesänä aloitin uutta liikunnallisempaa elämää pääasiassa hölkän merkeissä, mutta tänä kesänä ykköslaji on ollut pyöräily. Poljin alkuvuodesta jonkun sata kilometriä perus-Helkamalla, mutta pikkuhiljaa alkoi mieli tehdä vähän vauhdikkaampaa menopeliä.
Tein trendikkään valinnan: ostin cyclocross-pyörän. Paikallisen pyöräliikkeen valikoimista löytyi pari sopivaa mallia, joista päädyin Focus Mares AX 2.0 Disc -pyörään. Olen ollut ostokseeni erinomaisen tyytyväinen. Ajaminen on ollut todella hauskaa peruspyörään verrattuna: vauhtia on, ajoasento on virtaviivaisempi ja lisävaihteilla saa vähän potkua polkemiseen.
Ainoa valittamisen aihe pyörässä on ollut huono etujarrulevy, joka tärisytti pyörää jarruttaessa. Tämä vika korjaantui, kun jarrulevy vaihdettiin. Vaihto sujui ilmaiseksi ja mutinoitta.
Cyclocross?
Cyclocross on yli sata vuotta vanha pyöräilyn alalaji, jossa nykyään ajetaan useita kierroksia lyhyttä rataa. Radalla on vaihtelevaa maastoa ja esteitä, joiden yli pyörä pitää kantaa juosten. Mistään maastopyöräilystä ei kuitenkaan ole kyse, eli kiviä ja juurakoita radalla ei ole.
Cyclocross-pyörien omistajista vain harva ajaa cyclocrossia. Pyörämalli on suosittu, koska se on kohtuuhintainen maantiepyörä, jolla voi ajaa huoletta muuallakin kuin asfaltilla. Cyclocrossariin saa tarvittaessa vaikka nastarenkaat, jolloin se sopii talvikäyttöön. Se on ihan kelpo valinta vaikka sporttisemmaksi työmatkapyöräksi.
Cyclocross muistuttaa siis ulkoisesti maantiepyörää: siinä on droppitanko ja melko kapeat renkaat. Pyörään saa kuitenkin vaihdettua hieman tuhdimmat renkaat kuin maantiepyörään ja runko on muodoiltaan muutenkin hieman erilainen kuin maantiepyörässä. Ajoasento on hieman pystympi, maavaraa on hieman enemmän ja niin edelleen, mutta erot ovat tällaisen pyöränoviisin näkökulmasta aika pieniä.
Vinkkejä uuden cyclocross-pyörän ostajalle
Noin 1 500 euron budjetilla ei tarvitse tinkiä ominaisuuksista liikaa. Jos haluaa pyörän kovasti halvemmalla, kannattaa ehkä katsella käytettyjä esimerkiksi Fillaritorilta.
Minulle suositeltiin pyörää, jossa on Shimanon 105-osasarja, joka on kuulemma selvästi edullisempia (Tiagra, Sora) parempi. Toinen hyvä ominaisuus on hiilikuituinen etuhaarukka alumiinisen sijasta; tällä hinnallahan itse runko on alumiinia.
Jos kyseessä on ensimmäinen pyörä, kannattaa jättää edulliset nettikaupat väliin ja käydä hakemassa tuntumaa kaupasta, niin pääset koeajamaan. Pyöriä kun on eri kokoisia, ja oikean koon valitseminen kokeilematta ei ole ihan helppoa, jos kokemusta ei ole.
Muista myös muut varusteet
Pyöräily on varusteurheilua. Osta pyörä, ja huomaat pian tarvitsevasi kaikenlaista. Juomapullo, hanskat, ajovaatteet, pyöräilykengät ja niin edelleen. Rahaa saa palamaan niin halutessaan runsaasti. Mikä sitten on tarpeen?
Pyöräilypaita on ainakin hyvä olla olemassa. Sen juju on pitkä selkäosa, jolloin kumarassakaan ajoasennossa selkä ei ole paljaana. Takana on myös kätevät taskut, joihin saa tavarat talteen.
Pehmustetut pyöräilyhousut ovat ainakin pidemmillä lenkeillä hyödyksi. Lyhyemmillä lenkeillä ei ehkä ole niin tarkkaa ja jollain perusjuoksutrikoillakin voi pärjätä.
Lukkopolkimista ja niiden eduista puhutaan paljon juttuja, jotka eivät ihan pidä paikkaansa, mutta minä olen todennut lukkopolkimet mukaviksi käytössä. Käytännössähän tällaisissa pyörissä on oletuksena lukkopolkimet.
Pyörävarusteitakin löytää hyvin netistä, yksi kokeilemani ja hyväksi havaitsemani paikka on Bikester. Verkkokaupasta löytyy paljon pyöräilyvaatteita, pyöränosia ja muuta pyöräilyyn liittyvää. Sovittamaan ei pääse, mutta eipä viime tilauksesta mitään tarvinnut palauttaa, kaikki kelpasi kyllä. Vaude Dundeesta piti tulla ihan vain pyöräilytakki, mutta siitä on tullut eniten käyttämäni takki ylipäätään.
Kannattaisiko sittenkin hankkia maantiepyörä?
Itse päädyin cyclocrossiin, kun arvelin käyväni geokätköjä katselemassa ja tarvitsevani siten vähän maasto-ominaisuuksiakin. Käytännössä ajaminen on jäänyt lähes kokonaan asfalttiajoon, koska ajaminen nyt vain on niin mukavaa, ettei sitä viitsi turhalla pysähtelyllä pilata. Lisäksi cyclocrossari ei ole mikään hyvä maastopyörä: jo hiekkatien ajaminen voi olla pyörän tärinän vuoksi sietämätöntä puuhaa.
Kannattaa siis harkita asiaa. Minunkin olisi kannattanut valita maantiepyörä. Sanoisin myös, ettei ensimmäiseen pyörään kannata panostaa liikaa, koska ensimmäistä pyörää ostaessaan ei vielä täysin tiedä, mitä pyörältä haluaa. Kannattaa siis aloittaa jostain edullisesta noin 1 500 euron pyörästä. Minun mielessäni kajastaa jo seuraavaksi pyöräksi Focuksen Cayo Evo: sähkövaihteet, hiilikuiturunko, pari kiloa painoa pois Maresiin verrattuna… Mutta ehkäpä tällä cyclocrossarilla vielä ajellaan muutama tuhat kilometriä ennen uuden pyörän hankintaa
Itseäni harmittaa, että tuli ostettua melko kallis hybridi pari vuotta sitten. Se on toiminut peruspyöräilyssä hyvin, mutta uskon että omaan vauhtiini cyclorossari olisi ollut luultavasti parempi ja hauskempi vaihtoehto.
Moiks ! Painiskelen tässä saman aiheen kimpussa. Haaveilen sellaisesta tsygästä, jolla voisin kuntoilla, liikkua ja vaikka nauttiakin menon riemusta. Unelma olisi kiertää Vätternrundan tai halvvättern kesällä. Pyörätarjontaa on enemmän kuin runsaasti. Ei vain tahdo löytyä mieleistä. Näissä nykytsygissä on lähes kaikissa nuo hölmöt / älyttömät ulkoiset vaihteet. On keksitty hienosti toimivat, huolettomat napavaihteet / jo aikaa sitten. Kaikissa cyclocross, maantie ym vahdikkaammissa vehkeissä ovat nuo superhölmöt ulkoiset vaihteet. En myöskään halua sellaista pyörää, jossa ajoasennon vuoksi pää roikkuu alaspäin. Aika vaikea on tämä pyräilyn maailma.
Alkuperäiseen postaukseen kommenttina: hiilikuituhaarukka on siis hyvä ominaisuus sen takia, että alumiini on jäykempää materiaalia kuin hiilikuitu. Hiilikuituhaarukka joustavampana komponenttina vaimentaa siten jonkin verran enemmän ajoalustan epätasaisuuksista johtuvaa tärinää alumiiniseen haarukkaan nähden.
Yksi asia, mihin kannattaa myös kiinnittää huomiota, mikäli aikoo polkea myös huonommilla keleillä: levyjarrut ovat suhteellisen uusi tuttavuus cyclocross-pyörissä, eikä niitä kaikista malleista löydy. Tämä kannattaa pitää mielessä sopivaa mallia haarukoidessaan.
Tatun pyöräahdinkoon: napavaihteiden puuttumiseen vauhdikkaammista pyöristä on parikin hyvää selitystä. Vaikka napavaihteilla on monia etuja ja niiden kehitystä on viety eteenpäin, niillä on vieläkin heikot puolensa ulkoisiin vaihteisiin nähden.
Ensinnäkin napavaihdejärjestelmät ovat lähtökohtaisesti raskaampia kuin ulkoiset vaihteet. Erityisesti kilpakäytössä tämä on sangen iso miinus. Napavaihteissa on myös yleensä hieman enemmän tehohävikkiä, mikä on sitä isompi ongelma, mitä nopeampi vauhti. Laadukkaimmiksi tituleeratut Rohloffin napavaihteet, jotka ovat hävikin suhteen jo suunnilleen samoissa lukemissa ulkoisiin vaihteisiin nähden, maksavatkin jo puolestaan melkoisia summia.
Erityisen iso puute napavaihteissa on kuitenkin raaka vaihteiden määrä. Rohloffin huippukalliissa napavaihteissakin on vain 14 vaihdetta, inhimillisemmissä hinnoissa liikkuvissa navoissa 11 tai vähemmän. Nykyisissä maantievaihdejärjestelmissä on puolestaan oletusarvoisesti 20 vaihdetta, kalliimmissa 22. Vaihtelevassa maastossa ajettaessa napavaihteiden välitykset yksinkertaisesti loppuvat kesken – niillä ei yksinkertaisesti kiivetä yhtä jyrkkiä mäkiä tai viiletetä tasaisella yhtä kovaa kuin ulkoisen vaihteiston avulla. Riippuu toki paljon kuskista, päätyykö koskaan sellaisiin tilanteisiin, joissa ääripään välityksiä tarvitsee, mutta markkinoilla olevat ”vauhdikkaammat” maantie- ja cyclocross-pyörät on sellaiseen käyttöön kuitenkin suunniteltu ja valmistettu. Äärikäyttötilanteissa toki vaihteisto joutuu myös kovempaan rasitukseen, ja vaikka napavaihteet ovatkin periaatteessa huoltovapaampia, niiden ongelmoidessa jollain tapaa ovat keinot tien päällä tai edes omassa autotallissa sangen vähäiset.
Toivottavasti tämä toi edes hieman valoa mahdollisiin syihin, miksi napavaihteita ei ole kalliimmissa pyörissä vielä laajemmalti käytössä. Jos napavaihteet ovat yhä aivan ehdoton valinta, suosittelen metsästämään ns. urban hybridejä, joita joillakin valmistajilla on mallistossaan. Niissä on melko kevyt runko (ja siten pääsee halutessaan tohottamaan aika lujaa) mutta usein silti napavaihteet. Joissakin saattaa jopa olla ketjun sijaan hihna, mikä tuo osaltaan lisää huoltovarmuutta.
Ajoasennosta ei kannata olla ihan niin huolissaan – ”kippurasarvitangoissa” löytyy kuitenkin ainakin viisi erilaista ajoasentoa riippuen siitä, missä kohtaa tankoa käsiään milloinkin pitää. Lisäksi ohjaustangon kannatinta vaihtamalla sen pituutta ja kulmaa – ja siten ajoasentoa – voi muokata paljon.
Kiitoksia El Dysh kattavista selityksistä.
Kiitokset El Dyshille kattavasta ja asiallisesta asian valaisemisesta. Onneksi Tatulla oli läheinen tuttu, joka harrastaa maanteipyöräilyä ja tunteen alan asiat ja hienosäädöt. Nyt on alle hankittu menevä Ridley hiilipyörä ja ongelma on vain kelien tuskainen odotus. Hangessa ei viitsi yrittääkkään. Kaverin ”sisälaitteeseen” kiinnitetystä maantievempeleestä on hiottu ja kokeiltu säädöt kohdalleen. Millilleen. Samalla lajin tekniikoista valastui paljon uusia asioita, joita pyöräilyä suunnitteleva ei tiennytkään. Yllätys oli myös tuo vaihteiden uskomattoman näppärä toimiminen. Aivan kuin formuloissa, vain peukalon liike ja välitykset vaihtuvat kuin huomaamatta. Hitsi kun sais äkkiä tämän talven ohi !
Noh noh Tatu, kyllä tässä nyt on ensin hiihtokausi saatava edes aloitettua, ennen kuin aletaan manata lumien poistumista ja pyöräilykauden alkua…
Hei, itse olen hurahtanut myös pyöräilyyn oikeastaan viime kesänä. Alkoi taittua 5km – 20km, ja isän lainaama crescent hajosi, kumi puhkesi, vaihteet takkuaa jne… Nyt olen itse ostamassa uutta, vaan on se vaikeaa. Kuumeisesti pohdittu hinta-laatua. Olen päätynyt maastopyörään, koska lähellä on paljon hiekka/sorateitä, ja sellaisia kuraisia ja mäkisiä metsäteitä missä on kiva kun on jousitukset paikallaan. Ajan myös suht paljon maanteitä. Miltä tämä http://www.larunpyora.com/product_info.php?cPath=1_151&products_id=914&osCsid=ijcgq54ftter31our7q9ndvro2 kuulostaisi? Hinta ei niin paha, koska en halua ylittää ainakaan 500e.
Heidi, linkki ei toimi, mutta en minä muutenkaan maastopyöristä mitään tiedä.
Olen lenkkeillyt 20 vaihteisella tsygälläni 2 – 3 viime viikon aikana aika monta kertaa. Olenko vielä liian ulalla alan hienouksista ? Havaintojeni mukaan käytän vähempää kuin kymmentä vaihdetta. Ihmettelin, että eikö tsygää voisi entisestääni kehittää, esim niin, että takana olisi 8 v napavaihde ja edessä pari ratasta. Varmasti toimisivat vaihteet ja vaihtamiset sulavammin ja välityksiäkin riittäisi . . . .
Mistä välistä niitä vaihteita sitten ottaisi pois? Ääripäitä varmaan käytät, jolloin siihen väliinkin tarvitaan ne vaihteet, jotta vaihtaminen ylöspäin tai alaspäin on mukavampaa, kun ei tule kovin isoja hyppyjä vaihteelta toiselle. Näin minä sen näen… Toki rajansa sille, kuinka pienet välitykset tarvitsee olla, ehkä ero vaihteelta toiselle voisi olla hivenen pienempi ja taakse sitten vaikka yhdeksän tai kahdeksan ratasta… En tiedä, miten tuo käytännössä toimisi.
Juu, ylä- ja alamäissä tulee tietenkin käytettyä ääripäitä. Valtaosa matkanteosta on koht tasaista. Silloin ei tarvitse vatkata koko vaihdearsenaalia. Ihan muutama riittää käytännössä. Mutta ajatteleppa tuota vaihdeasiaa järkeä käyttäen. On pakallinen erikokoisia rattaita ja vipusysteemi, jota väännellään itään ja länteen ohjaamaan ketjun kulkua lähemmäs ja kauemmas navasta. Eikö tuo koko ulkoinen, lika-arka ja aataminaikainen systeemi joutaisi pois ja hoideltaisiin vaihdeasia suojassa, nätisti piilossa ja nykyaikaisesti navan sisällä ? Häh ?!
Sitä vaan tulee ajateltua kaikenlaista . . . . .
Niin no, sitähän tuossa yllä avattiin: napavaihde ei vain ole yhtä tehokas. Ja eiväthän ne napavaihteet ikuisia ole, olen kuullut kauhujuttuja siitä, miten Nexus-napavaihteet voivat huollon puutteessa mennä varsin karmeaan kuntoon…
Sinänsä olen sitä mieltä, että seuraavassa pyörässäni on siististi napeista toimivat sähkövaihteet, ei tarvitse vipujen kanssa säätää ja miettiä, menevätkö ketjut ristiin rattailla. Autossakin vaihdoin automaattivaihteisiin, enkä enää käsivaihteisiin palaa.
Jos polkee pääasiassa päällystetyillä teillä, mutta välillä poikkeaa hyväkuntoisille sorateille (n.2-10km pituisia sorareittejä), niin kannattaako ostaa cyclocrossia vai valita suoraan maantiepyörä?
Itselläni pyörän osto edessä, ja ajatellut että pitää olla cyclocrossi kun välillä joutuu sorateilläkin ajamaan. Alkanut vaan nyt mietityttämään, että pärjäisikö yhtähyvin maantiepyörälläkin kun ei ole tarkoitus missään poluilla tms, ajella.
Kai maantiepyöräänkin saa hieman kestävämmän renkaan kuin pelkän katu-slicsin? 🙂
Make, kyllä minä ottaisin noista lähtökohdista suoraan maantiepyörän. Varmistaa vain, että on kunnolliset renkaat, niin kyllä se soratietä kestää.
Heidille terveiset! Enhän minäkään pyöristä tiedä mitään. Mitenkäs tuollainen hybrid pyörä ennemmin? Itsellä sellainen ”halpis hybrid” mut siihen saa renkaita vaihtamalla hivenen maasto meininkiä. Ei tarvitse maasto pyörää ostaa, jos sattuu välillä maastoon eksyyn.
Kaverin maantie pyörää kokeilin. Aivan makee! Cyclocross pyörät rupes kiinnostaa. Kai jos tuon oman pyörän huoltais ja aloittelis sillä.
Kai pyöräharrastajan kuuluisi hybrideitä haukkua? Eipä niistä oikean maastopyörän tai maantiepyörän veroista saa millään, mutta kyllä asiallinen hybridi ajomukavuudessaan kuitenkin peruspyörän voittaa.
Heidille tiedoksi jos et vielä ole pyörää ole ostanut niin linkin pyörässä olevasta Acera vaihtajasta ei oikein mielestäni maastoajoon ole, mutta satunnaiseen kauppa- ja kuntopyöräilyyn se on ihan ok. PS. Samaa sanoisin myöskin Alivo:sta, ne on vähän siinä kuran ja kunnon sarjojen välissä.
Moi,
pyörän hankinta ihan lähiaikoina edessä ja tässä ajatuksiani tästä ketjusta, jos nyt ketään kiinnostaa.
”Noin 1 500 euron budjetilla ei tarvitse tinkiä ominaisuuksista liikaa.”
Mutta jos rahaa ei ole niin sitten sitä ei ole. Aina voi unelmoida hiilikuiduista ja muista hienouksia, mutta työttömällä (iiks) ei sellaisiin ole varaa. Riittää että pyörä toimiva on luotettava ja tietyt peruskriteerit täyttyvät, kuten alumiinirunko ja levyjarrut. Oma budjetti on max. 1000 euroa.
”Jos kyseessä on ensimmäinen pyörä, kannattaa jättää edulliset nettikaupat väliin ja käydä hakemassa tuntumaa kaupasta, niin pääset koeajamaan. Pyöriä kun on eri kokoisia, ja oikean koon valitseminen kokeilematta ei ole ihan helppoa, jos kokemusta ei ole.”
No jaa, itse ajattelin vertailla mitoituksia vanhan pyöräni kanssa. Jos vertailu natsaa niin uskallan kyllä ostaa vaikka nettikaupastakin. Eli ei kyseessä ensimmäinen pyörä, mutta kylläkin ensimmäinen ns. harrastajan pyörä vs. markettiromut ja muut halpismerkit.
”Lukkopolkimista ja niiden eduista puhutaan paljon juttuja, jotka eivät ihan pidä paikkaansa, mutta minä olen todennut lukkopolkimet mukaviksi käytössä. Käytännössähän tällaisissa pyörissä on oletuksena lukkopolkimet.”
On minullakin lukkopolkimet ja kengät, tosin käyttö jäi alkuinnostuksen jälkeen aika vähiin. Teho ei suinkaan tuplaannu vaan sitä rajoittaa moni asia, kuten jalkapohjan yläosan ja kengän rajapinnan välinen epäoptimaalisuus vetäessä. Lukkopolkimet hankittuaan huomaa senkin että jos on ehtinyt kehittää lihaskuntoa ilman niitä, niin aluksi ne voivat jopa haitata menoa koska reiden lähentäjä ei kestä menossa mukana.
Itselläni on ollut aina se käsitys että harrastajien pyörien mukana ei tule polkimia ollenkaan, eli niihin voi laittaa mitkä polkimet haluaa.
”On keksitty hienosti toimivat, huolettomat napavaihteet / jo aikaa sitten.”
=D
Itse olen yhden napavaihteisen pyörän aikoinaan omistanut, ja vannon että sellaisia en hanki enää koskaan. ”Huoltovapaa” ja kattia kanssa, muistan sen painajaisen vieläkin tarpeeksi hyvin. Napavaihteet joutavat mielestäni samalle romulistalle V-jarrujen kanssa, molemmat lienevät insinööritaidon pohjanoteerauksia.
”Alkuperäiseen postaukseen kommenttina: hiilikuituhaarukka on siis hyvä ominaisuus sen takia, että alumiini on jäykempää materiaalia kuin hiilikuitu. Hiilikuituhaarukka joustavampana komponenttina vaimentaa siten jonkin verran enemmän ajoalustan epätasaisuuksista johtuvaa tärinää alumiiniseen haarukkaan nähden.”
Kuulostaa aika turhalta hifistelyltä, vaikka mikäs siinä jos rahaa riittää. 50-60 km lenkkejä tehneenä tiedän että ensin pettävät istumalihakset, sitten niskalihakset tai kämmenen ulkosyrjä, ja lopuksi jalat ovat spagettia. Vaikka edellisessä pyörässäni on joustohaarukka, niin silti luulen siinä vaiheessa kun käsien tarina alkaa tosissaan haitata on muu ruumis huutanut armoa jo tovin.
Make: Jos maantiepyörään päädyt, niin sitä valitessa kannattaa sitten olla tarkkana, että runko sallii hieman isommat ja/tai kuvioidummat renkaat, jos sellaisia halajat. Yllättävänkin monissa maantiepyörissä on esimerkiksi takahaarukka mitoitettu niin tarkkaan, että isommat kuin 23 mm sileäpintaiset renkaat saattavat ottaa jo runkoon kiinni.
23-millisillä sileillä maantierenkailla taas tuollaisten hiekkatie-etappien polkeminen voi olla jo vähän ikävääkin. Omaa kokemusta ei tosin löydy, itse ajan cyclocrossarilla ja 28-millisillä sileäpintaisilla suurimman osan vuotta ja ongelmia on ollut korkeintaan märällä ja pehmeällä hiekkatiellä. Maantiepyöräkin on kyllä rakenteilla, mutta siitä tuleekin sitten puhtaasti hyvän sään vapaa-ajan harrastusväline.
Älkää ostako maastopyörää katukäyttöön renkaat saa olla lössöt ja n:2,5 bar. Cyclossari on best!!!
Sinä taidat olla Mikko monialaosaaja. Kuuluuko alueisiisi myös lääketiede ? Minun ongelmani on hien haju. Lenkin jälkeen likomärkä aluspaita haisee ihan pissille/kuselle ja tarkemmin nuuhkittuna hyvin voimakkaasti ammoniakille. Mahtaako pyörässä olla vika, vai minussa ? Liekö muilla samaa vaivaa havaittu ?
Tatu, täyskaimani työskentelee lääkärinä Mehiläisessä ja osaa varmasti vastata tuohon paremmin kuin minä.
Nyt on eka tsygäkisa ajettu. Prästkulla runt 36 km lenkki Tammisaaren kupeessa. Aikaa meni 1.38 ungefär. Ajatteles onko se huono näin 61 vuotiaalle vasta-alkajalle. Hirveästi tuli lisäintoa
tsygäilyyn !! Wautsi tätä lajia !
Oikein komea tulos. Minä en ole kisaamaan vielä ehtinytkään.
Mielestäni aloittelija pärjää hyvin alle tuon 1500€ pyörällä. Itse hankin myös hiljattain cyclocrosspyörän ja ilman tietämystä googlailin paljon aiheesta. Pitkään tuli pohdittua eri keskustelupalstojen pohjalta eri osasarjojen ja juurikin hiilikuitu- vai alumiinihaarukan välillä.
Sanoisin että noilla ei ole oikeastaan mitään väliä aloittelijalle. Alumiinihaarukkakaan ei ole täristänyt lainkaan vaikka sillä peloteltiinkin monessa paikassa. Joka tapauksessa se pyörä tulee olemaan luultavasti merkittävästi sitä vanhaa konkelia parempi.
Vaatteisiinkaan ei ole välttämätöntä investoida, itse ajan joko shortsit tai verkkarit jalassa. Verkkareista voi tunkea lahjetta sukanvarteen niin ei repeä rattaisiin. Pitkästä aluspaidasta on kyllä kieltämättä hyötyä, mutta ei senkään ole välttämätöntä olla varsinainen pyöräilypaita.
Terveisin
Alle tuhannen euron cyclocross pyörän erittäin tyytyväinen omistaja.
Oikein hyvä maantiepyöräilijä tonnilla on Radon R1 4.0 http://www.bike-discount.de/en/buy/r1-4.0-17801
Kevättalven pyöräilykipinä ei ole sammunut. Kesän mittaan on tullut poljettua parisen tuhatta kilometriä. En tiedä miettivätkö muut kaiken aikaa parannuksia lajiin ja kulkupeliin. Itselläni on sellainen vietti näköjään sisäsyntyisesti. Olisin parannellut jo nykyisin hyvin toimivat vaihteet tämän vuosituhannen tasolle. Ajattelin eräänlaista kardaaniveto kehitelmää. Homma jäi hiuksen hienosti keksimättä. Oli todella vähästä kiinni: Vain järki ei riittänyt.
Pitkillä lenkeillä iskee usein laiskuus. Sitä haluaisi kääntyä kotia kohti jo tästä ja siitä risteykestä ja ajaa pidemmän lenkin sitten – huomenna. Tällaisen ongelman kanssa auttaisi varmasti hypnoosikäsittely enemmän innostuksen käynnistämiseksi. Ajatelkaas jos harva se ilta tulisi ajettua vaikkapa kolmen tunnin lenkki. Sitä vaan ei viitsi. Nuoremmilla on varmasti enemmän virtaa ja intoa, mutta näin kuusikymppisenä (61) enin virta on jo hiipunut.
Yksi minkä ihnoamista tässä pyöräilyssä en ole onnistunut voittamaan on tuo vastatuuleen ajaminen. Aina täsmäsäätä katsoessani, tarkastan ensin tuulen. Onko muilla lääkettä tähän ?
Nyt kaivattais viisasta miestä, oletko Mikko tai joku muu harrastaja sellainen? Harrastan pyöräilyä. Harva se päivä käyn lenkkeilemässä ja osallistun myös pyöräilytapahtumiin. Tässä lajissa voi sattua kaikenlaista. Joku päivä sitä saattaa olla turvallaan kalliine pyörineen. Vakuutukset lupaavat (otettaessa) kattaa kaiken. Korvauskäsittelijä kuitenkin löytää lähes aina porsaanreijän. Ja korvaus evätään.
Onko mahdollista löytää ja saada joltain yhtiöltä tällaiselle pyöräilyharrastajalle kattavaa ja inhimillishintaista vakuutusta. Luulen, että tässä tarvitaan todella viisasta henkilöä . . . . .
Hei. Olen hankkimassa cc pyörää ja minulle on ehdotettu xxl kaupan pyörää ( hinta 799) mitä mieltä olet kyseisen kaupan pyörävalikoimistta sekä onko tietoa myyjien osaamisesta myynnissä.
Teemu, tarkoitatko tuota Meridan CX 100:aa? Kun itse ostin omaa cyclocrossariani, päädyin Focukseen, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut Merida, ja ihan pyöräkaupassa asioin, joten merkissä tuskin valittamista. Tuohon hintaan ei saa Shimanolta 105-osia vaan Soraa, eikä näköjään ole edes koko sarja Soraa vaan osin vielä edullisempaa Clarista. Mutta sellaista se, enkä usko, että noilla nyt loppupeleissä hirveän suurta merkitystä on kuin hifistelijöille. Pyörä on kuitenkin melko kevyt ja varmasti peruspyörää miellyttävämpi ajaa, jos vain mitoitus on kohdillaan.
Myyjien osaamisesta en osaa sanoa, varmaan vähän tuurista kiinni miten pätevä kaveri osuu kohdalle.