Pyöräilyharrastukseni otti kesällä 2025 kelpo polkaisun eteenpäin, kun innostuin lähtemään useamman päivän mittaiselle pyörämatkalle. Sellaista olin miettinyt jo aiemmin, mutta nyt osuivat palikat kohdalleen ja sopivaa matkaseuraa. Matkan kohteeksi valikoitui luonnollisesti pyöräilyparatiisi Ahvenanmaa. Ajankohdaksi otettiin heinäkuun puoliväli hyvien pyöräilysäiden toivossa. Niitä tosiaan saatiin: ilmat olivat helteiset ja vaikka jossain vaiheessa sääennuste sateita lupailikin, vältyimme niiltä täysin.
Ahvenanmaata voi pyöräillä monella eri tavalla. Olemme pyöräilijöinä maantiellä viihtyviä kuntourheilijoita, joten meidän mielenkiintomme kohdistui ensisijaisesti maantiepyöräilyyn ja tavoitteena oli kierrellä Ahvenanmaata ja katsella paikkoja pyörän selästä. Emme siis retkeilleet tai erityisemmin pysähdelleet katselemaan nähtävyyksiä, vaan ajoimme pitkiä lenkkejä kepeillä varusteilla. Päivämatkamme olivat 120–130 kilometrin luokkaa. Näistä lähtökohdista muotoutui tällainen reissu.
Reitti
Päivä 1:
Ahvenanmaalle on Tampereelta turhan pitkä matka pelkästään pyöräiltäväksi, eikä auton käyttäminen ollut vaihtoehto. Ensimmäiseksi etapiksi tuli siis junamatka Tampereelta Turkuun lähemmäs tapahtumapaikkoja.
Halusimme vähän kierrellä, joten Turusta ajoimme pyörillä Kustaviin Vuosnaisten satamaan, josta pääsee lautalla Brändöön. Reittiin tehtiin vähän ylimääräistä kiemuraa Naantalin ja Askaisten kautta, koska muuten matka Kustaviin olisi ollut pitkälti 192-tien laidassa ajamista. Nämä lisäkiekurat kannattivat kyllä, koska 192 ei ole mitään herkkua ajaa. Matkan vaarallisimmat tilanteet koettiinkin juuri tällä osuudella. Kustaviin mennessä teimme vielä lisäkierroksen Iso-Rahin kautta, koska muuten reittimme olisi jäänyt niukasti alle sataan kilometriin. Tasasatanen houkutteli; sinänsä lisälenkki ei ollut ihmeellinen.
Teersalo–Hakkenpää-lauttayhteyttäkin harkittiin, mutta sen aikataulut olivat meidän tarpeisiimme mahdottomat. Aikataulun määräsi lopulta juna: olisimme menneet myöhemmällä junalla, mutta kaikki pyöräpaikat oli toukokuussa jo varattu. Se pakotti meidät 5.50 lähtevään varhaiseen junaan. Herätys oli ikävä, mutta toisaalta sää oli niin helteinen, ettei aikainen lähtö ollut lopulta huono juttu: jo neljän jälkeen oli niin lämmintä, ettei pitkiä lahkeita tai hihoja varsinaisesti tarvinnut.
Aikataulu oli sopiva. Ajelimme leppoisaa tahtia: sadan kilometrin matka ajettiin noin 25 km/h keskinopeudella ja taukoineen aikaa meni noin 4 h 45 min. Sopivia pysähdyspaikkoja oli harvassa, etenkin aikaisen kellonajan vuoksi, mutta Mynämäellä Helwin virvoke tarjosi tilaisuuden nauttia pullaa ja jäätelöä. Varhaisen aikataulun vuoksi söimme vasta perillä Vuosnaisten satamassa, jossa oli parikin lounasvaihtoehtoa. Päädyimme Spaunaan; seuraavalla kerralla sitten Meriasemalle. Aikataulu oli sopiva: ehdimme hyvin syödä lounaan Vuosnaisissa, mutta odotteluaikaa ei jäänyt liiaksi. Kovin paljon meillä ei olisi ollut varaa teknisiin ongelmiin, mutta rengasrikoilta ja muilta onneksi vältyttiin.
Lauttayhteyden jälkeen ajelimme Åvan satamasta Brändön Andelshandelin kautta majoitukseemme. Brändö Bike & Bed houkutteli nimellään ja osoittautui varsin miellyttäväksi pieneksi majoituspalveluksi. Päärakennuksessa sijaitseva huone oli toimiva ja muita asukkaita sen verran vähän, että yhteiskylppärit eivät tuottaneet suurempaa päänvaivaa. Palvelu oli ystävällistä ja ruokahuolta sekä illallisella että aamiaisella oli oivallista. Bistro on vähän hintava, mutta se on näissä olosuhteissa ymmärrettävää. Pyörille ei ollut ihmeemmin erillistä säilytystilaa, mutta pysäköimme ne majapaikan taakse huoneemme ikkunan alle hyvillä mielin.
Päivä 1 tiivistettynä:
- Aamujuna Tampereelta Turkuun klo 5.50–7.33.
- Pyöräilyä reitillä Turun asema – Naantali – Merimasku (gravel-oikaisu Merimaskuntietä) – Askainen – Kustavintie (192) – Rahintie – Kustavi – Vuosnainen 100 km.
- Lautta Vuosnainen–Åva klo 13.35–14.15.
- Pyöräily Åva – Brändön kauppa – Brändö Bike & Bed 15 km.
Päivä 2:
Ahvenanmaan puolella meillä oli pieni ongelma edessämme. Olin ostanut liput Brändön lautalle etukäteen, mutta jatkolautalle varausta ei ollut – olin ajatellut, että kyllä sinne sopii. Sitten kun hoksasin varausta tehdä, kävikin ilmi, että lautta oli täyteen buukattu pyörien suhteen. Se aiheutti lievää huolta, kun suunnittelemamme aamukahdeksan jälkeen seuraava lautta menee vasta iltapäivällä kolmen jälkeen. Selvittelimme asiaa etukäteen ja tulimme siihen tulokseen, että hyvällä todennäköisyydellä mahdumme silti lautalle. Suunnittelimme kuitenkin molemmat vaihtoehdot ja päätimme mennä katsomaan, mahdummeko mukaan.
Niinpä pakkasimme kamat kasaan, menimme ajovarusteissa aamiaiselle heti 6.30 ja ajoimme siitä sitten Torsholman lauttasatamaan. Siellä odotti helpottava näky: lauttarannassa ei ollut siinä kohtaa yhtään autoa jonossa. Autoja tuli kyllä, mutta hyvältä tilanne silti näytti. Ei meiltä sitten varauksia kyseltykään, toisin kuin edellisellä lautalla. Lauttayhtiön työntekijä kysyi vain, minne asti olimme menossa ja kun kerroimme olevamme matkalla reitin päätepisteeseen Hummelvikiin, meidät ohjattiin ensimmäisenä lautalle ja viemään pyörämme aivan lautan autokannen päätyyn asti.
Tämä on pidempi lauttamatka ja kestää 2,5 tuntia. Perillä pääsimme ensimmäisten joukossa pois ja otimme suunnan kohti Töftöä, josta pitää mennä lossilla yli. Sitten onkin vastassa jo Bomarsund, jossa pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan linnanraunioita. Päivän lounas oli tähdätty Kastelholman Smakbyhyn, mutta kun aikaa oli, teimme pienen lisäkiepin ja koukkasimme kakkostieltä pohjoiseen kohti Sibbyä. Kiersimme Sundin kautta takaisin Kastelholmalle. Tälle osuudelle mahtui varsin komea ylämäki Strömbolstadin ja Brännbolstadin välille. Alaspäin oli sitten mukava lasketella, olkoonkin että tie oli tässä kohtaa hiekkatietä, joka vähän hillitsi alamäkiajon vauhtia. Alamäen jälkeen bongasimme matkan oudoimman elukan, kun tiellä taapersi mistään mitään piittaamaton myskisorsa.
Smakbyn erinomaisen lounaan jälkeen matka jatkui Kullan kautta kohti Saltvikia. Emme hoksanneet poiketa Taffelin tehdasta ihmettelemässä, ajoimme noin puolen kilometrin päästä ohi. Saltvikistä ajoimme tietä 50 pitkin nelostielle ja sitä pienen pätkän pohjoiseen, kunnes koukkasimme Vandön suuntaan ja lähdimme etelään kohti Pålsbölen, Bambölen ja Bjärströmin kautta ykköstielle. Sitä ajoimme Hammarlandiin. Tässä kohtaa kaipasimme jo taukopaikkaa, ja infotaulun tutkiminen johdatti meidät ajamaan Hammarlandin ohi Hugon kaupalle Frebbenbyhyn. Sieltä saimme evästä ja vesipulloihin täytettä. Eväiden voimalla paluu Hammarlandiin ja matka Torpvägeniä sujuikin melkoista lentovauhtia ja oli helposti päivän kepein osuus, vaikka matkaa oli tässä kohtaa takana jo 80 km.
Lopulta käännyimme Södersundan suuntaan ja kohti Jomalaan ja Jomalan kirkkoa, josta koukkasimme etelään ja Strandnäsiä, jossa hotelli Strandnäs sijaitsi. Valitsin hotellin vähän arpomalla, mutta hyväksi se osoittautui. Sijainti Maarianhaminan keskustasta on kävelemisen kannalta vähän etäinen, mutta hotelli oli yhden yön majoitukseen aivan mukava, huone oli tilava ja aamiainen maistuva. Pyörät saimme yöksi turvaan lukittuun kellariin. Matkaa kertyi 108,5 kilometriä ja aikaa kului kuusi tuntia, josta ajoaikaa oli 4 h 20 min ja keskinopeus siten vähän alle 25 km/h.
Ajosta toivuttuamme kävelimme katselemaan keskustaa ja etsimään ruokapaikkaa. Pienen turistikiertelyn jälkeen löysimme ravintola Indigon viehättävän sisäpihaterassin ja söimme siellä kelpo illallisen ennen paluuta hotellille.
Päivä 2 tiivistettynä:
- Pyöräilyä Brändö Bike & Bed – Torsholma 11 km.
- Lautta Torsholma–Hummelvik klo 8.05–10.35.
- Pyöräilyä reitillä Hummelvik – Töftö – Töftölinjen – Bomarsund – Sibby – Sund – Kastelholma – Kulla – Saltvik – Kroklund – Vandö – Pålsböle – Hammarland – Hugon kauppa – Samuelstorp – Östanträsk – Jomala – hotelli Strandnäs 108,5 km.
Päivä 3:
Kolmannen päivän ohjelmaan ei kummoisia mahtunut. Ahvenanmaalaista pannukakkua emme olleet vielä syöneet, joten aamupäivällä hotellilta suuntasimme Maarianhaminan keskustaan kahvilaan pannukakuille. Pyörähdimme sitten vilkaisemassa Pommernia ja otimme sitten suunnaksi Långnäsin, josta laiva lähti. Reilun 30 kilometrin matka kolmostietä pitkin sujui vaivattomasti ja vailla kummempaa miettimistä, kunhan vain saimme navigoitua itsemme Pommernilta oikealle tielle. 31 kilometrin matkaan meni aikaa noin 1 h 20 min.
Långnäsissä vastaan tuli sitten hieman tyrmäävä tieto: Tallink Siljan lautat eivät kulje päiväsaikaan Långnäsistä, vaan Maarianhaminan keskustasta. Tässä kohtaa aikaa lautan check-inin sulkeutumiseen oli noin tunti, joten oli selvää, että pyörällä emme perille ajoissa ehdi. Kaivelin äkkiä netistä Ahvenanmaan taksin numeron ja tilasin meille kaksi polkupyörää vetävän taksin. Auto luvattiin paikalle 15–20 minuutissa ja tulihan se, ja pääsimme oikeaan terminaaliin yhdeksi, saimme checkinin hoidettua ja ehdimme jonottelemaan laivaan pääsyä (vinkki: pyöräilijöiden paikka ei ole tavallisessa checkinissä, vaan autocheckinin puolella, eli suoraan sinne). Täpärä pelastus maksoi varsin paljon, mutta se oli pientä verrattuna siihen, että olisimme joutuneet miettimään paluulaivan uusiksi.
Meidät ohjattiin etuilemaan jonossa, mutta polkupyörät otettiin laivaan viimeisenä moottoripyörien kanssa. Meille osoitettiin paikka autokannen takaosasta. Mitään erityisempiä kiinnityspisteitä tai -välineitä ei ollut tarjolla, joten laitoimme pyörät nojaamaan seinää vasten ja köytimme ne remmillä toisiinsa kiinni siinä toivossa, että yhtenä nippuna ne eivät kaatuisi niin helposti. Merenkäyntiä ei pahemmin ollut, joten pyörät pysyivät nätisti pystyssä koko matkan ajan. Laivalla söimme buffassa ja kulutimme aikaa muun muassa Tour de Francen parissa.
Turun satamassa autoja purettiin kannelta pois ensin ja kun eteen avautui tyhjä kaista, lähdimme innokkaimpien pyöräilijöiden perässä poistumaan laivasta. Jouduimme odottelemaan vielä hetken, mutta sitten saimme luvan ajaa pois lautalta ennen rekkojen purkamista. Pääsimme siis varsin ripeästi laivasta ulos ja ihmettelemään sitä, miten autopuolelta pääsee rautatieasemalle (lähtöselvityksen ohi ja sitten oikealle parkkipaikkojen läpi Linnankadun parkkipaikalle ja siitä Kolmatta linjaa asemalle). Sitten vain pyörät junan kyytiin ja Tampereelle!
Päivä 3 tiivistettynä:
- Pyöräilyä Maarianhamina – Långnäs 31 km.
- Taksimatka Långnäsistä Maarianhaminan satamaan.
- Tallink Siljan Baltic Princess Maarianhamina–Turku klo 13.45–19.15.
- Juna Turun satamasta Tampereelle klo 19.50–21.46.
Pyörä
Menopelinäni oli Trekin Domane-endurancepyörä ja siinä seuraavat laukut:
- Restrapin 10 litran Bar Pack -tankolaukku
- Restrapin 8 litran Saddle Bag -satulalaukku
- Apidura x Canyon Top Tube Bag -yläputkilaukku
- Apiduran 4 litran Racing Frame Bag -runkolaukku
Yläputkilaukussa on karkkipussi, koska syön ajaessani irtokarkkia (noin 2 grammaa / kilometri on hyvä annos). Tähän laukkuun menee tarvittaessa myös puhelin tai ajolasit. Päädyin tähän Apiduran Canyonille tekemään laukkuun siksi, että sitä ei kiinnitetä stemmiin, vaan se on pelkästään ruuveilla kiinni rungossa. Restrapin vastaava laukku oli kitisevällä ja pyörää kuluttavalla remmillä kiinni.
Satulalaukkuun eli peräporkkanaan pakkasin kaikki vaatteet. Restrapin malli on hyvä, koska siinä on erillinen telakka ja pussi. Pysähtyessä on helppo napata pussi mukaan ja jättää telakka kiinni pyörään, ja ratkaisu on myös selvästi jämäkämpi kuin matkakaverini Bontragerin laukku. Ainoa vika tässä on, että päädyin ostamaan kahdeksanlitraisen, kun se oli isoin saatavilla ollut. Vähän isompi malli ei välttämättä olisi pahitteeksi, etenkin jos sää vaatisi pidempiä hihoja ja lahkeita siviilivaatteiltakin. Voi olla, että päivitän joskus.
Tankolaukussa on kaikenlaista sekalaista sälää: lukko, kirja, hygieniakamat, aurinkorasva, laturit, pelikortit, eväät ja niin edelleen. Vaihtokengät kiinnitän laukun päälle remmillä, ja pyöräilykengät sopivat siihen myös. Kenkien säilyttäminen laukun päällä on muuten kätevää, mutta haittaa vähän tavaroiden ottamista laukusta, joten osa ahkerammin tarvittavista tavaroista olisi kannattanut sijoittaa runkolaukkuun. Otin tankolaukun irti pyörästä yöpymisissä, vaikka laukun irrottaminen ja kiinnittäminen onkin vähän vaivalloista.
Runkolaukun isolla puolella oli takki ja pyyhe, pienellä puolella sekalaista pikkuroinaa (ketjuöljy, pari nippusidettä, vararemmi, avaimet), lompakko ja toisinaan puhelin. Runkolaukku on aika pienen kokoinen, koska pidin tärkeänä että kaksi vesipulloa mahtuu mukaan (pullojen kanssa on toki nyt se hankaluus, että pystyyn mahtuu isompi pullo ja vinoon pienempi, eli kun pieni tyhjenee, pulloja ei voi suoraan vaihtaa), mutta se on erinomaisen kätevä tavaroille, joiden pitää olla helposti saatavilla. Aurinkorasva olisi esimerkiksi kannattanut pitää siellä, niin olisi ehkä muistanut lisätä sitä päivän aikana.
Vältän asioiden pitämistä paidan taskuissa. Nyt pidin taskussa lähinnä puhelinta. Ajatuksenani oli kiinnittää tankoon Quadlockin puhelinteline, mutta hoksasin sen liian myöhään, enkä enää ehtinyt ennen lähtöä. Bönthöpussi eli tankoon kiinnitettävä yhden juomapullon tai muuta pientä vetävä pussi saattaisi myös olla kätevä.
Ilmat olivat suotuisat, joten aika vähällä varustuksella selvittiin. Tällaisella tavaramäärällä menin:
- Pyöräilyvaatteita yhdet bibsit, kaksi paitaa, kahdet sukat, lippis ja hanskat. Enimmäkseen päällä, tuplakappaleet satulalaukussa.
- Kuorivaatetta irtohihat, takki, sadetakki ja sadehousut. Hihat puin aamulla kotoa lähtiessä ja riisuin asemalla, enkä sen jälkeen käyttänyt. Takille oli hetkittäin käyttöä lautoilla; sadevaatteille ei ennusteista huolimatta onneksi ollut, eli ne viettivät koko matkan satulalaukun pohjalla.
- Muuta vaatetta yksi merino-t-paita, yksi kevyt lyhythihainen kauluspaita, sortsit, parit alushousut, uikkarit (emme uineet).
- Hygieniakamat eli hammasharja, -tahna, parranajokone, dödö, matkakokoinen mikrokuitupyyhe (en tarvinnut). Luha. Matkapullo shampoota olisi pitänyt olla mukana.
- Ensiapulaukku (sain just ennen lähtöä 10. verenluovutuskerran palkinnoksi SPR:ltä!). Kaverilla oli punkkipihdit ja molemmilla myöhään muistettuna yksi annos TBE-rokotetta.
- Laturit puhelimelle, kellolle ja pyörän vaihteille (arvelin, etten tarvitse, mutta olisipa harmittanut jos olisi tarvinnut).
- Ajolasit ja silmälasit.
- Pyörän huoltovarusteita pumppu, rengasraudat, monityökalu, tubeless-renkaiden paikkaustyökalu. Nämä kulkevat aina mukana rungon sisällä alaputkessa. Lisäksi ketjuöljyä ja pari nippusidettä.
- Korttipakka. Yksi pieni kirja, jonka ehdin lukea kokonaan. Etenkin jos reissaisin yksin, ottaisin varmaan iPadin ja siihen pari e-kirjaa.
- Pieni narureppu, joka oli kätevä kaupassa käymiseen ja pullojen, ajotietokoneen ja muun irtoroinan kantamiseen pyörältä majoitukseen.
- Kaksi remmiä asioiden kiinnittämiseen ja D-lukko. Kaverilla oli yksinkertainen vaijerilukko, joka ei pitkään pidättele varkaita, mutta oli kyllä monin paikoin kevyisiin lukitustarpeisiin käytännöllinen.
Budjetti
Säästömatkailusta ei ollut kyse; lähdimme luottokorttipyöräillen liikkeelle, koska telttamajoitus ei mukavuussyistä kiinnostanut. Ihan siis halvin vaihtoehto edellä emme menneet, eikä budjettia erityisemmin mietitty matkaa suunniteltaessa. Kun oli todettu, että majoitukset ja kulkeminen ovat kohtuullisen hintaisia, matka sai maksaa sen mitä maksoi. Tämän verran se sitten oli:
- Junaliput: 51,60 € (ostettu toukokuussa)
- Laivaliput: 9,60 € Ahvenanmaalla, 58 € Baltic Princess
- Majoitukset: 145 € ja 140 €
- Syömiset: noin 200 €
Syömiset pois lukien matka maksoi siis noin 400 € eli 200 € matkustajaa kohden. Kävimme syömässä ravintolassa maanantaina ja tiistaina kaksi kertaa kumpanakin päivänä; keskiviikkona söimme laivan buffetissa, joka olikin melkein kolmasosa ruokailubudjetista. Ravintolat Ahvenanmaalla olivat enimmäkseen kohtuullisen hintaisia. Lisäksi oli kahvilointia ja kaupassa käymistä tilaisuuden tullen ja vähäsen omia eväitä. Rahaa meni siis noin 300 € kummaltakin, ja minulta vielä reittimokan paikkaamiseen taksilla 80 €.
Huomioita
Reissu oli vähän harjoittelua, mutta sujui kyllä kokonaisuutena oikein mukavasti. Nyt kokeneempana seuraava kerta menisi jo sujuvammin ja muutamia juttuja olisi tässäkin tehnyt toisin. Sekoilu terminaalien kanssa oli tietysti pahin moka, ja sen hoksaaminen oikein ajoissa olisi mahdollistanut vielä kolmannelle päivällekin mukavasti ajoaikaa. Mutta ei se mitään, virheitä saa tehdä, niistä opitaan ja kaikesta selvittiin.
Suomeksi ja kehnolla kouluruotsilla pärjäsi yllättävän hyvin. Pari kertaa turvauduttiin englantiin. Ihan umpiruotsinkielistä ei siis Ahvenanmaallakaan ollut; monesta paikasta löytyi kyllä suomenkielistä tai suomentaitoista henkilökuntaa.
Ahvenanmaalla ajaminen oli mukavaa, enkä ihmettele, että sitä hyvänä pyöräilykohteena pidetään. Tiet olivat hyväkuntoisia, kevyen liikenteen väyliä oli hyvin ja liikenne oli vähäistä ja huomaavaista. Ahvenanmaan puolella meidät ohitettiin lähes aina todella siististi. Kaverin Garmin Varia -autotutka oli hyvä apuväline, etenkin kun hoksasimme, että sen voi yhdistää myös minun Wahooni kanssa. Tutkan avulla hiljaisemmilla teillä saattoi hyvin ajaa rinnakkain ja jutella, ja kun autoja tuli, oli helppo siirtyä reunaan.
Kannattaa huomioida, että Ahvenanmaalla monessa paikkaa asuu melko vähän ihmisiä. Se näkyy siinä, että kun ajelee ympäriinsä, kauppoja tai kahviloita ei tule vastaan ihan joka mutkassa. Reittejä suunnitellessa tämä asia kannattaa huomioida; meille se pääsi tulemaan hieman yllätyksenä. Ongelmia se ei varsinaisesti aiheuttanut: etäisyydetkin ovat sen verran lyhyitä, että jos toteaa tunnin sisään tarvitsevansa lisää vettä, niin tunnin sisältä kyllä löytyy joku paikka, josta sitä saa. Mutta varsinkin kauppojen suhteen kannattaa olla skarppina, ja esimerkiksi Brändön Andelshandelin valikoimassakaan ei todellakaan ole kaikkea, mitä matkailija saattaa kaivata. Hammarlandin Hugo oli sitten jo isompi kauppa ja Maarianhaminasta löytyy tietysti hyvin kauppoja ja kahviloita.
Voisin hyvin lähteä Ahvenanmaalle uudelle vastaavalle reissulle. Paljon kiinnostavia reittejä jäi ajamatta. Hoksasin esimerkiksi vasta myöhemmin, että Getan suunnalta pääsee jatkamaan matkaa pyörälautalla. Se olisi ollut mainio reitti. Seuraavalla kerralla en menisi Brändön kautta; kiinnostavaa voisi olla tulla Ahvenanmaalle eteläisellä laivalinjalla Korppoosta eli yhdistää vähän Turun saaristoa mukaan. Siinä laivan aikataulu edellyttänee yöpymistä esimerkiksi Nauvossa, mikä nyt sinänsä ei ole hullumpi idea.
Ahvenanmaalle olen kyllä muutenkin tulossa uudestaan: ensi kesälle on suunnitteilla automatkailua puolison kanssa. Siitä tulee sitten vähän erilainen reissu, jossa on enemmän nähtävyyksien katselua: Pommern, Kastelholma ja Bomarsundin kävelyreitti nyt ainakin kiinnostavat.
Jos matkan yksityiskohdista on jotain kysyttävää, laita kommenttia tai ota yhteyttä; minut löytää esimerkiksi Mastodonista.
Hieno matka! Pienet harmitkin selvisivät hyvin. Hyvä kokemus!