Osallistuin ensimmäistä kertaa Sanasepot ry:n järjestämään piilosanojen ratkonnan SM-kisoihin vuonna 2024. Silloin tuloksena oli 17. sija: olin alkuerän viidenneksi nopein, mutta tein yhden virheen, ja se pudotti minut finaalista. Kun kuitenkin suoriuduin alkuerästä nopeasti ja myöhemmin Sanaseppo-lehdessä julkaistu finaaliristikko osoittautui aika helpoksi, lähdin vuoden 2026 kisoihin (kisat järjestetään kahden vuoden välein) korkein odotuksin: finaaliin olisi päästävä ja mitalisijoillekin voisi yltää.
Alkuerätehtävä. Kisat järjestettiin lauantaina 18.4.2026 Pasilassa ravintola Dylanissa. Paikalle oli saapunut vuotta 2024 enemmän osallistujia: ilmoittautuneita oli yli 80 ja oletettavasti suurin osa oli tullut paikallekin. Paikan päällä ainakin riitti vilinää. Alkuerän alkamista odotellessa vilkaisin kellon sykemittaria: ei 118 ihan tavallinen leposyke ole. Jännitystä oli siis mukavasti ilmassa.
Kun lupa katsoa tehtäviä tuli, pääsi huokaisemaan helpotuksesta: sanoja alkoi löytyä. Aika nopeasti sain vasemman alanurkan kokonaan ratkottua ja siitä tehtävä levisi. Suttupaperille ei ollut tarvetta, vaan oikeat vastaukset löytyivät aika nopeasti päässä. Vain yksi tehtävä tuotti suurempia vaikeuksia: ”Taidan olla tulessa! Tarkoitus on kai olla ajoissa. Koollakin on väliä. (9)”. Alku oli ”Lie”, loppu olisi voinut olla ”ennättää”, mutta eihän siinä kokonaisuutena mitään tolkkua ollut. Lopulta keksin ”lie – k – ehtiä”, mutta sepä eipä sopinutkaan ristikossa jo olleeseen sanaan. Olin ratkaissut ”Elelen ilon kautta, se on todella tärkeää. (10)” muotoon ”onnellinen”, mutta se piti kumittaa pois. Oikea vastaus on tietenkin ”oleellinen”.
Alkuerän tulokset. Muuten piilosanassa ei ollut kovin vaikeita paikkoja ja pikaisen tarkastuksen jälkeen ei muuta kuin numerolappua ylös valmistumisen merkiksi. Koska istuin selkä saliin päin, en tiennyt, kuinka moni oli ennen minua valmis, mutta kun poistuin paikalta, aulassa ei ollut kuin muutama. Loppuaikani oli 35,28, eli 45 minuutista olin käyttänyt vain 9 minuuttia 32 sekuntia. Sillä oli viides. Nopein oli taas Tomi Stengård, joka ratkoi tehtävän 5 minuutissa 15 sekunnissa (vuonna 2024 Stengårdillakin meni sentään 11,5 minuuttia).
Vuonna 2024 alkuerätehtävä oli merkittävästi vaikeampi. Silloin täysin oikeita vastauksia oli vain viisitoista ja viimeinen finalisti käytti ratkaisemiseen aikaa yli 36 minuuttia. Tänä vuonna oikeita ratkaisuja oli enemmän ja kymmenes finalisti suoriutui tehtävästä 11 minuutissa 21 sekunnissa. Tänä vuonna ei siis ollut varaa aikailuun. Viime vuoden voittaja Kasper Mårtenson päivitteli ala-aulaan saapuessaan, että paikalla näytti olevan jo yli kymmenen ennen häntä; valitettavasti virheet pudottivat Mårtensonin tällä kertaa finaalista.
Finaali. Finaalissa istuskeltiin rivissä alkuerän nopeuden mukaisessa järjestyksessä. Olin alkuerässä paikalla viisi ja samalla paikalla nytkin. Tunnelmaa kyllä tiivisti, kun näki mukavan runsaslukuisen yleisön. Itse finaalin aikana suurin osa yleisöstäkin näytti keskittyvän finaalitehtävän ratkomiseen, mikä vähän helpotti katseen alla olemisen painetta. Finaalitehtävä vaikutti alkuun alkuerää vaikeammalta, mutta alkoi ratketa. ”Snellmanin suojeluksessa kohotti usein jauhoa säkistä jakaen sen tarkasti määräosiin. (11)” jäi lopulta vähän epäselväksi, mutta totesin että pakko sen on olla näin, ja nyt tätä kotimatkalla junassa kirjoittaessani vasta keksin, että niin se onkin: ”an – nosteli – ja”, eli Anja keskellähän siellä kohoteltiin.
”Voidaanko kahta alkalimetallia kaataa jäteautolla viemäriin kuin arkista lounasruokaa lautaselle? (9)” oli myös vaikea ja ratkesi vasta kun sain apukirjaimia. Olin melko varma, että natrium siellä oli, mutta muita alkalimetalleja ei tullut mieleen kuin litium. Apukirjaimista kuitenkin keksin, että alkuosa on ”nakki” ja kirjoitin jo lapulle ”nakkikasa”, mutta pyyhekumi on onneksi keksitty ja oikea ”na – k – kipata” löytyi ajoissa. Ison osan sanoista sain räiskittyä kupongille ilman sen suurempaa miettimistä.
Kun nostin numerolappuni ilmaan, kello näytti jotain 20.30, eli noin 9,5 minuuttia ratkaisuun meni. En ollut ehtinyt katsella ympärilleni, eikä se rivissä istuessa niin helppoa ollutkaan, mutta näytti siltä, että vasemmalla puolella eli alkuerän parhaimpien suoriutujien päässä olisi ollut jo kaksi valmista ennen minua. Toisessa päädyssä oli ehkä yksi nopeampi, mutta en ollut siitä varma. Olin jokseenkin varma, että kaikki oli oikein, eli tässä kohtaa uskalsin varovasti odotella mitalisijaa. Kovin pitkään ei tarvinnut odotella: vuonna 2024 kolme finalistia käytti täydet puoli tuntia, mutta tänä vuonna kaikki olivat valmiita noin 20 minuutin sisällä.
Finaalin tulokset. Tuomaristo hoiti tehtävänsä nopeasti, joskin päätuomari Erkki Vuokilaa tarvittiin konsultoimaan tilannetta. Kisan aikana huomasinkin, että kaksi kisaajaa oli saanut kuponkinsa valmiiksi käytännössä yhtä aikaa, ja tasapeli ratkesi alkuerän nopeuden perusteella. Finalisteja listattiin pohjalta ylöspäin ja kun päästiin mitalisijoihin, minun nimeäni ei vielä oltu mainittu. Kolmanneksi tuli alkuerän toiseksi nopein, Tuomas Huokuna, ja kun toiseksi tuli alkuerän kymmenes eli Timo Pernu, minulle ei sitten jäänyt kuin ykköspaikka. Olin lopulta finaalin toiseksi nopein, mutta jälleen nopeiten suoriutunut Tomi Stengård teki virheen ja minä olin sitten nopein virheettömän ratkaisun tehnyt. Kaikki mitalistit saivat finaalin ratkaistua virheettä.
Valitettavasti kisan suojelija Sauli Niinistö oli jo poistunut paikalta eikä jakanut palkintoja, mutta mitali kelpasi toki Sanaseppojen puheenjohtajan Elina Rosenberginkin luovuttamana. Niinistö palkitsi tilaisuudessa piilosanat Suomeen vuonna 1975 Suomen Kuvalehden sivuilla tuoneen Risto Pitkäsen kunniapalkinnolla. Kaikki kunnia Pitkäselle hienon harrastuksen tuomisesta Suomeen.
Täydennän juttuun vielä tarkempia tuloksia, kunhan niitä julkaistaan.
Tavataan Piilosana SM -kisoissa vuonna 2028!