Tulipa tällainenkin tarve vastaan. WordPress-saitilla on tavallisia artikkeleita ja uutisia. Kaikki ovat tavallisia merkintöjä ja eroteltu kategorioilla. Uutisia on moninkertaisesti enemmän kuin muita artikkeleita, joten ne haluttaisiin saada syrjään ylläpitokäyttöliittymästä.

Yksi ratkaisu olisi tehdä uutisista oma custom post type, jolloin ne olisivat näppärästi erillään. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu tai voi olla muuten epäkäytännöllinen. Keksin asiaan tällaisen ratkaisun:

add_filter('the_posts', 'admin_posts_filter');
function admin_posts_filter($posts) {
	if (!is_admin()) return $posts;
	global $wp_query;
	if ($wp_query->query_vars['cat'] == XX) return $posts;

	$ok_posts = array();
	foreach ($posts as $t_post) {
		$cats = get_the_category($t_post->ID);
		if ($cats[0]->cat_ID != XX) array_push($ok_posts, $t_post);
	}

	return $ok_posts;
}

Tuohon kun vaihtaa XX:n tilalle halutun kategorian ID-numeron, niin kyseisen kategorian merkintöjä ei ylläpidon Artikkelit-listassa näy, ellei niitä erikseen halua kategoriasuodattimella nähdä. Tässä on oikaistu hieman ja oletettu, että jokaisella merkinnällä on vain yksi kategoria, joten koodi tarkistaa vain jokaisen merkinnän ensimmäisen kategorian. Jos haluaa tehdä paremman, niin käy foreach-silmukalla läpi tuon $cats-muuttujan jokaisen arvon.

Jongleeraus on hauska harrastus. Pallojen heittely on rentouttavaa puuhaa, joka vaatii sopivasti keskittymistä. Kolmen pallon perusjongleeraus onnistuu melko pienellä harjoittelulla käytännössä keneltä tahansa.

Jongleerata voi muullakin kuin palloilla – käytännössä millä tahansa, mikä käteen mahtuu. Pallot ovat kuitenkin helpoimpia, joten niistä on parasta aloittaa.

Välineet

Tavalliset jonkkapallot, jollaisia löytää helposti lelukaupoista tai karnevaalikaupoista.

Jonkkapalloiksi kelpaavat mitkä tahansa sopivan kokoiset pallot. Palloja pitäisi mahtua käteen mukavasti kaksi. Itse opettelin sählypalloilla, niitä kun oli saatavilla. Tennispallot ovat ihan hyviä. Jos valinnanvaraa on, suosittelen kuitenkin sellaisia palloja, jotka eivät pompi kovin paljon – niitä on paljon mukavampi kerätä, kun ne pudottaa.

Jonkkapallot ovat tavallisesti keinonahkaisia ja pehmeitä, eivätkä ne pompi ollenkaan. Ihan hyvät pallot saa myös käärimällä sukkia palloiksi.

Yksi pallo

Aloita yhdellä pallolla. Ota pallo käteen ja heitä se toiseen käteen siten, että se käy suunnilleen silmiesi korkeudella.

Toista tätä, kunnes pystyt heittämään palloa suhtkoht tasaisesti kummallakin kädellä, myös huonommalla. Keskity alussa heittoihin huolella, mutta kun oikea liikerata alkaa löytyä, voit nopeuttaa heittojen tahtia.

Kaksi palloa

Sitten toinen pallo mukaan. Ota yksi pallo kumpaankin käteen. Heitä vasen pallo ilmaan ja kun heitto on lakipisteessään, heitä oikea pallo myös ilmaan. Sitten vain otat kopit.

Alkuvaiheessa pallot törmäilevät toisiinsa usein (ja tässä kohtaa tennispallot ja muut kimmoisat pallot näyttävät huonot puolensa), mutta harjoittelemalla palloille löytyy sellaiset liikeradat, etteivät ne törmää.

Molempien heittojen pitää olla oikeita heittoja ja nousta yhtä korkealle (silmiesi korkeudelle). Ei siis mitään jälkimmäisen pallon siirtämistä kädestä toiseen.

Taas kerran voit nopeuttaa heittojen tahtia, kunnes saat heitot rullaamaan eteenpäin tasaisella tahdilla. Sitten onkin aika siirtyä kolmen pallon pariin! Itselleni kolmannen heiton paikan löytäminen ei ollut vaikea juttu ja voi olla, että sinullekin alkaa tässä vaiheessa tuntua ilmeiseltä, että sarjasta puuttuu se kolmas heitto.

Kolme palloa

Animaatio, joka havainnollistaa pallojen heittämistä.

Ensi alkuun ei kannata murehtia kopeista, eli ensin pitää löytää oikea heittorytmi. Ota parempaan käteesi kaksi palloa ja huonompaan käteen yksi. Heitä ensin siitä kädestä, jossa on kaksi palloa, sitten toisesta kädestä. Koeta löytää oikea heittorytmi eli kun edellinen pallo on silmiesi tasolla, seuraava pallo lähtee.

Kun heittorytmi on kohdallaan, on aika ottaa koppeja. Heitä pallot ja yritä saada heitot kiinni. Se vaatii hieman harjoittelua, mutta onnistuu kyllä, kun tarpeeksi harjoittelet.

Kun osaat tämän, voit onnitella itsesi: osaat nyt flashata kolme palloa. Flash eli esineiden heittäminen ilmaan ja ottaminen kiinni on perustemppu, joka pitää vähintään osata, jotta voi sanoa osaavansa heittää jotain määrää palloja. Tammikuussa 2012 voimassa oleva maailmanennätys on Alex Barrow 13 pallon flash.

Seuraava askel on sitten jatkaa heittoja ensimmäisen kolmen jälkeen. Tässä kohdassa auttaa vain tiukka harjoittelu. Tehtävä voi nimittäin olla hankala. Iloitse pienistä saavutuksista, eli kun saat yhden kopin enemmän kuin aikaisemmin.

Tavallinen ongelma aloittelijoilla on se, että heitot lentelevät minne sattuu. Siihen ei auta kuin kuri ja harjoitus, saat kyllä kontrollia heittoihin kun harjoittelet enemmän. Jos ongelmanasi ovat eteenpäin suuntautuvat heitot, joiden perässä joudut kävelemään, kannattaa kokeilla harjoittelemista seinän edessä tai polvillasi.

Neljä palloa

Seuraava askel on sitten neljän pallon heittäminen. Siitä en sano juuri mitään, kun en sitä itsekään osaa, mutta tiedän, miten se pitäisi tehdä. Kuvio eroaa kolmesta pallosta, sillä pallot eivät kierrä kädestä toiseen. Neljää palloa heitetään (peruskuviossaan, toki muitakin tapoja on) heittämällä toisessa kummassakin kädessä kahta palloa.

Jos siis haluat joskus oppia neljän pallon heittämisen, kannattaa aina välillä harjoitella kahden pallon heittämistä yhdessä kädessä. Se on itsessäänkin jo ihan näppärä temppu ja huonommalla kädellä aika vaikeaa – puhumattakaan nyt siitä, että sitä pitäisi tehdä molemmilla käsillä yhtä aikaa.

Muita temppuja

Peruskuvion lisäksi voi heitellä kaikenlaisia temppuja. Kings Cascade -nettisivuilta löytyy hieno valikoima hyvin havainnollistettuja jonkkatemppuja. Aloittelijoille sopivia temppuja ovat esimerkiksi tennis, ulkopuoliset heitot ja vähän vaativampana feikkipylväät. Itse osaan tennistä jo aika sujuvasti.

Renkaat ja keilat

Palloista on hyvä aloittaa, sillä ne ovat kaikista helpoimpia heiteltäviä. Niissähän ei ole mitään väliä, miten päin ne ottaa kiinni. Kun palloilla osaa peruskuvion, kolmen pallon cascaden eli ristiheiton, voi kokeilla myös muita välineitä.

Jonkkakeiloja

Renkaat ovat aika helppoja. Ne on helppo heittää niin, että ne pysyvät pystyssä, joten ne on helppo ottaa kiinni. Jos heittelee ulkona, renkaita voi heittää aika korkealle, kenties jopa palloja helpommin. Silloin saa enemmän aikaa ajatella, mitä tekee, ja esimerkiksi kahden renkaan heittäminen yhdellä kädellä on minusta jopa helpompaa kuin pallojen heittäminen. Kannattaa kokeilla, etenkin kun hyvät jonkkarenkaat maksavat vain 3–4 euroa kappale.

Keilat ovat sitten huomattavasti vaikeampia, sillä ne täytyy heittää juuri oikein, jotta keila pyörähtää heiton aikana tasan yhden kierroksen. Siinä missä kolmen pallon osaaja voi renkailla aloittaa aika helposti kolmesta renkaasta, keilojen kanssa täytyy panostaa yhden ja kahden keilan heittelyyn. Kyllä se oikea heittotekniikka ja rytmi sieltä sitten löytyy. Aloittelijoille sopivia keiloja saa noin kympillä kappale.

Itse olen ottanut vuoden 2012 tavoitteeksi kolmen keilan sujuvan heittelyn ja nyt tammikuussa olen saanut parhaimmillaan noin 15 kopin putken. Keiloillakin tulee harjoiteltua pääasiassa ulkona, enemmän pudotuksista aiheutuvan kolinan kuin tilavaatimusten vuoksi tosin, ja kunhan tulee lämmintä ja saan liukkaat toppahanskat käsistä, koppejakin tulee varmasti enemmän…

Jongleeraus vai jonglööraus?

Molempia muotoja näkee, mutta jos ihan tarkkoja ollaan, niin jonglööri jongleeraa. Jonglööri tulee ranskasta (le jongleur), jongleerata-verbi taas ruotsista (jonglera). Tuttavien kesken jongleeraus on suomalaiseen suuhun sopivammin jonkka.

Jos on WordPressissä pitkä kategoriasivu, jolla on pitkä ja kapea lista blogimerkintöjä, listasta saa paremman näköisen ja tiiviimmän heittämällä merkinnät kahteen sarakkeeseen. Tämä voi vaikuttaa haastavalta, mutta onnistuu WordPressin hyvän suunnittelun vuoksi pienellä vaivalla.

Homma hoituu kahdessa vaiheessa. Ensin tarvitaan pieni koodinpätkä, joka merkitsee joka toisen merkinnän vasempaan ja joka toisen oikeaan sarakkeeseen. Sijoita tämä koodi teemasi functions.php-tiedostoon.

add_filter('post_class', 'post_class_filter');
function post_class_filter($classes) {
    if (is_category()) {
        global $left_right;
        if (!isset($left_right)) $left_right = "column_left";
        $classes[] = $left_right;
        $left_right == 'column_left' ? $left_right = 'column_right' : $left_right = 'column_left';
    }
    return $classes;
}

Toinen osa tulee CSS-tiedostoon:

.column_left {
    float: left;
    width: 270px;
    clear: both;
}

.column_right {
    float: right;
    width: 270px;
}

Säädä sarakkeiden leveys (esimerkissä 270 pikseliä) sopivaksi, oikea arvo on vähän alle puolet sisältöalueen leveydestä.

Avainjuttu tässä on tuo post_class-suodatin, jolla voi lisätä merkinnän CSS-luokkaan haluamiaan arvoja. Tässä tapauksessa sillä saadaan jaettua puolet oikealle ja puolet vasemmalle.

Toisinaan WordPress-plugineita tai -teemoja kehitellessä tulee tarvetta välimuistille. Hyvä esimerkki löytyy Kirjavinkeistä, johon tein Katso myös -listan, joka listaa samankaltaisia arvosteluja avainsanojen ja omien taksonomioiden perusteella.

Lista kootaan parilla MySQL-kyselyllä ja muutamalla foreach-silmukalla, eikä sen rakentaminen ole hirveän raskas tehtävä — mutta on se silti aivan turhaa tehdä joka kerta, kun sivu ladataan. Muutoksia listaan tulee korkeintaan kerran-pari päivässä, kun uusi merkintä ilmestyy, eikä lainkaan haittaa, että muutokset eivät päivity aivan heti.

Olen aikaisemmin ratkaissut tätä tilannetta omilla välimuistivirityksillä, mutta se on turhaa, sillä WordPressissä on sisäänrakennettuna erittäin kätevä ratkaisu: Transients.

Transient on muuttuja, joka tallennetaan raukeamisajan kanssa. Ajan kuluttua tieto katoaa muistista. Voit siis tehdä näin:

$tulos = get_transient('avain');
if (!$tulos) {
    $tulos = [mutkikkaan koodin tuottama HTML-pläjäys];
    set_transient('avain', $tulos, 60 * 60 * 24);
}
return $tulos;

Tämä koodi tarkistaa ensin, löytyykö valmista dataa transientista nimeltä ‘avain’. Jos ei löydy (get_transient() palauttaa false, jos mitään ei löydy), tuotetaan haluttu sisältö ja varastoidaan se set_transient()-funktiolla samalla avaimella. 60 * 60 * 24 on varastointiaika eli tässä tapauksessa vuorokausi (60 sekuntia * 60 minuuttia * 24 tuntia).

Multisite-sivustoilla tulee käyttää get_transient():n sijasta get_site_transient()-funktiota (ja sama set_transient():n kanssa), jotta saa oikean saitin transientin.

Kirjavinkeissä olen käyttänyt esimerkin yhteydessä viikon raukeamisaikaa, jolloin kunkin sivun katso myös -lista tarvitsee laskea korkeintaan kerran viikossa, muulloin oikea tieto löytyy yhdellä tietokantakyselyllä (ja parhaassa tapauksessa tieto on palvelimella suoraan muistissa, eikä sitä tarvitse edes hakea tietokannasta).

Jos pluginisi tai teemasi tuottaa jotain HTML-koodia, eikä tietoa ole pakko päivittää jokaikisellä latauksella, säästä serveriäsi ja tallenna tieto edes vähäksi aikaa transientiksi, etenkin jos et käytä mitään varsinaista välimuistipluginia.

Tein tilauksesta nettisivut Lakiasiaintoimisto Oikum oy:lle. Tavoitteena oli saada yksinkertaiset, asialliset ja helposti ylläpidettävät sivut. Toteutin sivut WordPress-alustalle käyttäen tuttua ja turvallista Thesis-teemaa. Tuloksena oli toimivat ja siistin näköiset sivut, jotka valmistuivat nopeasti kiitos asiakkaan, joka toimitti kaikki tarvittavat materiaalit kerralla.

Lakiasiaintoimisto Oikum oy on Kaarinassa Turun lähistöllä sijaitseva yhden miehen lakiasiaintoimisto, joka on erikoistunut perintö-  ja perheoikeudellisiin toimeksiantoihin.

WordPress-saittia ylläpitävän kannattaa käyttää hetki turvallisuutensa pohtimiseen. Vaikka omaa saittia ei sinänsä kenelläkään olisi syytä uhata, hakkerit pommittavat löytämiään WordPress-saitteja testeillä, jotka paljastavat tunnettuja heikkouksia, joiden kautta on mahdollista päästä sisään.

Jos seuraa omalle saitille tehtyjä epäonnistuneita kyselyitä (JH 404 Logger on erinomainen apuväline tähän), voi huomata, kuinka hakkerit lataavat eri teemojen style.css-tiedostoa tai kokeilevat, onko saitille asennettu tiettyjä plugineita. Ajatus on se, että jos teema tai plugini löytyy, hakkerit käyttävät sitä murtautuakseen sisään.

Näitä testejä ajetaan varmasti täysin automaattisesti, joten mikä tahansa julkinen saitti voi joutua niiden kohteeksi. Tästä jutusta löydät muutaman niksin, joilla lisäät turvallisuuttasi.

wp-content hakemiston uudelleennimeäminen

Yksinkertainen suojakeino on muuttaa wp-content-hakemiston nimi joksikin muuksi. Näin hakkerit, jotka olettavat teemojen ja pluginien olevan wp-content-hakemistossa, eivät niitä löydä. Lisää wp-config.php-tiedostoon seuraavat rivit:

define ('WP_CONTENT_DIR',$_SERVER['DOCUMENT_ROOT’] . '/sisalto');
define ('WP_CONTENT_URL','http://www.example.com/sisalto');

Nyt voit nimetä wp-content-hakemiston nimellä ‘sisalto’ ja WordPressin pitäisi toimia entisellään, mutta turvallisemmin, kun hakkerit eivät voi koputella ja etsiä viallisia teemoja ja plugineita.

Huomaa, että osa plugineista ja teemoista on sen verran huolimattomasti tehty, että tämä muutos rikkoo niiden toiminnan. Mallikelpoinen plugini tai teema ei oleta, että wp-content-hakemiston nimi on wp-content, mutta kaikki koodarit eivät ole tulleet ajatelleeksi asiaa. Kannattaa siis varautua siihen, että jotain menee rikki. Korjaaminen on onneksi helppoa.

wp-configin suojaaminen

Ihan näppärää on myös suojata WordPressin asetustiedosto wp-config.php. Kenellekään ei ole mitään syytä kajota siihen WordPressin ulkopuolelta, joten yksinkertainen säätö .htaccess-tiedostoon varmistaa, ettei näin pääse tapahtumaan. Lisää vain seuraava teksti .htaccess-tiedostoon WordPress-hakemistoosi.

<Files wp-config.php>
    Order Allow,Deny
    Deny from all
</Files>

Tiedosto on jo valmiina, jos olet tehnyt WordPressin osoiterakenteeseen muutoksia (toivottavasti olet), muuten sinun täytyy tehdä se itse. Tämä muutos ei vaikuta sivujesi toimintaan millään tavalla, mutta estää ulkopuolisia pääsemästä asetustiedostoon käsiksi. Tiedostossa ovat muun muassa tietokantatunnuksesi ja -salasanasi, joten se on hyvä suojata.

TimThumb-haavoittuvuus

Yksi roistojen hyödyntämä haavoittuvuus on TimThumb-apuohjelmassa, joka tekee thumbnail-kuvia automaattisesti. Tämä ei ole mitenkään WordPressin yksinoikeutta, mutta TimThumbia käytetään monissa teemoissa.

Jos teemasi tekee automaattisia thumbnail-kuvia, kannattaa tarkistaa käyttääkö se TimThumbia. Jos käyttää, teeman tiedostoista löytyy jostain timthumb.php. Se tulee ehdottomasti päivittää uuteen versioon. Nykyinen löytyy täältä. Korvaa tiedoston sisältö vaikka WordPressin tiedostomuokkaimella tuolla uudella versiolla, niin kaikki toimii kuten ennenkin, mutta haavoittuvuus on korjattu.

Suomen lautapeliseuran jokasyksyinen pelitapahtuma Helcon on nykyään Lautapelaamaan! Tapahtuman uusi ilme ja aikaisempaa laajempi markkinointi vaativat nettisivut, jotka tarjouduin tekemään.

Lautapelaamaan! on luonnollisesti WordPress-saitti. Teeman suhteen tein yksinkertaisen ratkaisun: käytetään Twenty Eleveniä eli WordPressin nykyistä oletusteemaa. Se on sen verran tuore, ettei se ainakaan Suomessa ole minusta erityisen kuluneen näköinen, lisäksi se on erittäin moderni ja tyylikäs.

Tapahtuman graafisesta ilmeestä vastaa useita lautapelejä kuvittanut tai suunnitellut Paul Laane (Aqua Design), joka taiteili sivuille bannerikuvan. Bannerista poimittiin myös sivuston värimaailma. Lopputulos on tyylikäs, selkeä, toimiva ja asiallinen.

Pelitapahtumaan kannattaa muuten ehdottomasti tulla tutustumaan syksyn pelitarjonnan parhaimmistoon. Paikan päällä on huikea valikoima pelattavaa ja paljon innokasta peliseuraa.

Kuvaamisharrastuksen yksi osa on omien kuvien esittely muille. Se tapahtuu nykyaikana näppärimmin netin kuvapalveluiden avulla. Erilaisia vaihtoehtoja on runsaasti, mutta yksi tunnetuimmista on Flickr. Olen kerännyt tähän artikkeliin oppimiani niksejä Flickrin käyttöön liittyen.

Näkyvyyttä ryhmillä. Kuvia laitetaan esille, jotta muut katsoisivat niitä. Sellaisenaan Flickriin lähetettyä kuvaa ei todennäköisesti näe kukaan. Jotta muut ihmiset saa katsomaan kuviaan, täytyy nähdä vähän vaivaa. Hyvä tapa on liittyä ryhmiin ja levittää kuviaan niihin. Ryhmiä on Flickrissä tuhansittain erilaisista teemoista. Kuvalle kuin kuvalle löytyy sopiva ryhmä, johon sen voi liittää katsottavaksi. Ryhmiä on aiheen, värin, paikan ja monien muiden perusteiden mukaan.

Suomalaisille kuvaajille voi suositella esimerkiksi ryhmiä Photographers of Finland ja Suomen Amatöörit. Itse kuulun myös Tampere-ryhmään.

Hyödyllisiä ovat myös kamera- ja objektiiviryhmät, joita löytyy käytännössä jokaiselle kameralle ja objektiiville. Niissä voi jakaa kuviaan, keskustella kamera-asioista ja tutkailla hankintalistalla olevan objektiivin jälkeä.

Oma lajinsa ovat ryhmät, joissa arvioidaan muiden kuvia. Tavallisesti niissä lisätään ryhmään yksi kuva ja arvioidaan tai pisteytetään kolmesta viiteen edellistä kuvaa. Näitäkin on paljon, itse kuulun muun muassa seuraaviin: Hit, Miss or Maybe…”Post one, vote on three”, Good, Poor or Indifferent? (Post 1 rate the IMMEDIATE 3 before!), Hit, Miss, Maybe, WHY? “Post 1 only, comment/rate 3 before it” ja Score Me! (post 1, score 5). Osa näistä pisteytys- ja palkintoryhmistä on hyvin monimutkaisia, mutta nämä ainakin ovat yksinkertaisia ja selkeitä ja niistä saa helposti kuvilleen katsojia ja arvioita.

Seuraa keskusteluja. Jos haluat pysyä ajan tasalla ryhmien keskusteluista, seuraa ryhmiesi Recent changes -sivua. Siitä näet näppärästi ryhmiesi viimeisimmät keskustelut.

Jos osallistut pisteytysryhmiin, huomaat pian, että Recent Activity -lista on täynnä muiden kuviin jätettyjä kommentteja. Jos et halua katsella suositun kuvan keräämiä tyhjänpäiväisiä palkintoviestejä, vie hiiri kuvan kohdalle listassa ja klikkaa oikeaan yläkulmaan ilmestyvää miinuspalloa — nyt et enää näe tämän kuvan kommentteja päivityksissä.

Käytä tageja ja kuvatekstejä. Yksi tapa saada kuvasi esille on tagata ja kuvailla ne kunnolla. Englanninkieliset tekstit auttavat kuvan löytymistä. Kuvien asiasanoittaminen on oma taiteenlajinsa ja on makuasia, millaisia asioita kuvasta nostaa esiin, mutta kuvan löytymistä avittaa kuvan kuvaileminen ilmeisten konkreettisten sisältöavainsanojen lisäksi erilaisilla kuviin liittyvillä käsitteillä ja esimerkiksi kuvan pääväreillä. Myös kuvatekstiin kannattaa kirjoittaa selostusta kuvan sisällöstä, koska hakukoneet eivät vielä ymmärrä kuvien sisältöä ilman tekstimuotoista selitystä.

Linkitä kuvia keskusteluun. Jos haluat linkittää kuvan Flickr-keskusteluun, hae kuvan URL-osoite ja ympäröi se hakasulkeilla, esimerkiksi näin: [http://www.flickr.com/photos/mikkosaari/5733721081/]. Flickr-keskustelussa tuosta tulee pienikokoinen kuva, joka on linkki kuvasivulle. Voit linkittää myös muuhunkin Flickr-sisältöön kuin kuviin, esimerkiksi käyttäjiin.

Jos haluat käyttää Flickr-kuvia muualla, kuten blogissasi tai keskustelupalstoilla, se onnistuu helposti jakamisvalikon kautta (kirjekuori, Facebook- ja Twitter-logot kuvan yllä). Grab the HTML/BBCode -otsikon alta saa halutun kokoisen kuvan HTML-koodin (blogiin tai muulle nettisivulle) tai BBCode-koodin (useimmat foorumit).

Oikeudet kuntoon. Oletusarvoisesti Flickriin lähetyissä kuvissa on täydet tekijänoikeudet. Kohdasta Your Account -> Privacy & Permissions voi säätää uusien kuvien oletusasetukset. Jos haluat kertoa, että kuviasi saa käyttää, valitse sopiva Creative Commons -lisenssi. Attribution-NonCommercial-ShareAlike Creative Commons on yksi mainio valinta: se tarkoittaa, että kuvaasi saa käyttää vapaasti, kunhan nimeää sinut tekijäksi, ei käytä kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin ja jakaa kuvasta tehdyt tuotokset samalla lisenssillä.

Se, noudatetaanko lisenssiäsi on eri juttu, mutta ainakin olet tehnyt tahtosi selväksi. Flickriä käytetään paljon bloggaajien kuvapankkina ja monet bloggaajat noudattavat lisenssejä asiallisesti. Jos kuvasi ovat “All rights reserved”, tilaisuuksia päästä esille voi mennä ohi (ja kuvaasi voidaan hyödyntää silti). Itse käytän CC-lisenssejä ja ainakin yksi kuvani on päätynyt asialliseen kuvituskäyttöön eräässä kanadalaisessa blogissa asianmukaisten tekijätietojen kera.

Kuvat talteen. Lähettämällä originaalikokoiset kuvat Flickriin saat kuvasi paitsi esille, myös varmuuskopioitua. Jos omalle koneellesi käy jotain, Flickrissä olevat kuvat ovat turvassa.

Pro-versio. Flickriä saa käyttää ilmaiseksi, mutta tietyin rajoituksin. Ilmaisversion rajat tulevat vastaan ahkerasti kuvaavalla, mutta pro-versio poistaa rajoitukset tehokkaasti. 25 dollaria vuodessa ei ole paha hinta palvelun hyvistä puolista.

Oheistyökalut. Osatekijä Flickrin menestykseen on sen avoin sovelluskäyttöliittymä, jonka ansiosta Flickrissä olevaa kuvamateriaalia voi hyödyntää erilaisilla ulkoisilla ohjelmilla helposti. Erilaisia apuohjelmia on valtavasti. Esimerkiksi automaattisen “kiinnostavimmat kuvat”-setin tekevä ja ylläpitävä Dopiaza’s Set Manager on hauska työkalu.

Kannattaa myös käyttää jotain sopivan fiksua työkalua kuvien lähettämiseen Flickriin. Aperture-käyttäjille vinkiksi, että Aperturen oma Flickr-työkalu on onneton, mutta FlickrExport for Aperture hoitaa homman erinomaisesti.

Oletko suunnittelemassa järjestelmäkameran hankkimista? Tässä muutama vinkki ensimmäistä järjestelmäkameraa ostavalle. En ole kokenut valokuvaaja, vaan asioita opetteleva amatööri ja kirjaan tähän nyt asioita, joita olen tähän mennessä oppinut kameroiden ja valokuvaamisen maailmasta. Täydennän listaa, jos mieleen tulee jotain uutta.

Aloitetaan kuitenkin olennaisella kysymyksellä: kannattaako järjestelmäkameraa ylipäätään hankkia? Tässä järjestelmäkameroiden ja pokkarien plussat ja miinukset.

• Järjestelmäkamera on kallis. Pelkkä kamera ei riitä, vaan tarvitset objektiiveja, etkä tule tyytymään yhteen. Halpa objektiivi maksaa 500 euroa. Oletko varma, että haluat sijoittaa kameraan pari tuhatta euroa? Laadukkaat pokkarit ovat edullisia.
• Järjestelmäkamera on iso ja painava. Et muuten tunge järkkäriä taskuun. Repussa se kulkee, mutta imee samalla sisäänsä kaikki repussa vellovat pienet pölyhiukkaset. Kaulassa roikkuva järjestelmäkamera on vähän nolon näköinen ja painaa kuin synti, etenkin kun nokalle heittää jonkun laadukkaan teleobjektiivin, paino 1,5 kiloa.
• Järjestelmäkamera on nopea. Jokainen esimerkiksi pieniä lapsia kuvannut tietää, että pokkari on helposti juuri hieman liian hidasliikkeinen. Uudemmat pokkarit ovat ripeämpiä (Ixuksessa päivitys 40-mallista uudempaan 980:een auttoi kummasti), mutta jos haluaa kuvata nopeaa toimintaa, järjestelmäkamera on ehdoton.
• Järjestelmäkamera pärjää paremmin pimeässä. Loistavissa valaistusolosuhteissa kännykkäkamerallakin saa hyviä kuvia. Kun olosuhteet muuttuvat huonommiksi, parempi kamera (ja parempi objektiivi) vie voiton. Pimeämmässä pokkarin kuvat ovat hirveitä salamaräpsyjä, kun järkkärillä voi yhä saada miellyttäviä kuvia.
• Pokkarilla onnistut varmemmin. Varaudu siihen, että järjestelmäkameralla otat huonoja kuvia enemmän. Pokkarilla tarkennus onnistuu käytännössä aina ja epäonnistuminen johtuu lähinnä valosta tai sen puutteesta, järjestelmäkameralla taas tulee helposti vähän ohi tarkennettuja kuvia. Löydät kuvistasi aivan uudenlaisia puutteita! Muotokuvissa alkaa tökkiä, kun toinen silmä on terävä ja toinen ei, ja niin edelleen. Pokkarilla kuvaaminen on helpompaa, paitsi jos kuvaat järjestelmäkamerallasi automatiikalla, ja silloin järkkärisi on kyllä lähinnä törkeän kallis pokkari.

Jos vielä haluat järjestelmäkameran, lue lisää.

• Järjestelmä. Et ole ostamassa kameraa, vaan järjestelmää. Itse kameran hinta on pieni osa siitä, mitä kamerakamoihin tulet sijoittamaan, joten älä mieti sitä liikaa. Käytännössä haluat Canonin tai Nikonin, koska nämä ovat yleisimmät järjestelmät, joille näyttäisi olevan parhaiten kalustoa tarjolla. Kuvanlaadullisesti harrastajan kannalta kameran valinta on ihan se ja sama, tämän hetken olennaisimmat harrastajamallit Canon EOS 550D ja Nikon D3100 eivät ominaisuuksiltaan juuri erotu toisistaan. Kumpikin on hyvä ostos, kannattaa käpistellä kaupassa ja kokeilla, kumpi tuntuu paremmalta käteen. Päivitys 9.3.2011: Ja nämä tiedothan vanhenevat nopeasti, Canonista kiinnostuneille uusi EOS 600D on tietysti vielä oivempi valinta kuin 550D.
• Objektiivit. Kameran mukana tulee joku objektiivi, joka on todennäköisesti harrastajakäyttöön ihan ok, mutta ei se silti mihinkään riitä. Haluat laajentaa valikoimaa laveammaksi laajakuvapäässä ja pidemmäksi telepäässä. Objektiivit ovat kamerakohtaisia, eli Canonin objektiivi ei sovi Nikonin kameraan. Lisäksi on Sigman, Tamronin ja Tokinan kaltaisia valmistajia, jotka tekevät objektiiveistaan versiot eri järjestelmille. Nämä ovat usein tuntuvasti kameranvalmistajan objektiiveja edullisempia.
• Älä hätiköi objektiiviostoksilla. Objektiivihankinnoissa ei kannata kuitenkaan kiirehtiä, vaan kuvaa alkuun kittilinsseillä — niillä saa harrastajakäyttöön täysin riittävänlaatuista kuvaa, etenkin jos et harrasta julistekokoisia suurennoksia — ja mieti rauhassa, mihin suuntaan haluaisit kuvaamistasi laajentaa. Objektiiveilla on aika hyvä jälleenmyyntiarvo, mutta turha ostos on silti turha ostos.
• UV-filtteri. Yksi perusniksi on laittaa objektiivin nokalle neutraali UV-filtteri, joka suodattaa kuvasta pois UV-valoa. Se kai parantaa kuvanlaatua, mutta ennen kaikkea filtteri suojaa objektiivia. On huomattavasti leppoisampaa pyyhkiä kuraa ja sormenjälkiä pois parinkympin filtteristä kuin tonnin objektiivista. Hoya tekee hyviä suotimia ja olen lukenut, että Hoyan halvemmat filtterit pieksivät testissä mm. Hoyan omat kalliimmat filtterit.
• Kiinteän polttovälin objektiivit. Pokkarikuvaaja on tottunut zoomailuun. Kannattaa harkita myös kiinteän polttovälin objektiiveja, joissa on vain yksi polttoväli ja sillä hyvä. Rajoittunutta? Kyllä, mutta usein näissä objektiiveissa on paljon zoom-objektiivia enemmän valovoimaa (= voit kuvata huonommassa valossa ilman salamaa) ja parempi kuvanlaatu. 50-millinen on erittäin halpa ja paljon suositeltu, mutta ei välttämättä ole croppikennoiseen (= harrastajakameraan) paras valinta. 35-millinen on croppikameraan vähän parempi yleisobjektiivi. Näillä saa sellaisen kuvauskokemuksen, jollaista pokkarikameralla ei saa, ja siksihän se järjestelmäkamera on hankittu!
• Salama. Halunnet ulkoisen salamalaitteen jossain vaiheessa. Järjestelmäkamera kuvaa yllättävän hyvin ilman mitään salamaa, mutta on tiettyjä kuvia, joita ei saa ilman salamaa. Salamalaitteen on hyvä olla riittävän säädettävä, että pystyt osoittamaan sen muuallekin kuin suoraan eteenpäin tai ylöspäin. Kannattaa varmaan jättää ihan halvimmat mallit väliin. Muista myös muut kuin kameravalmistajan salamat! Itse ostin Canonin Speedlite 430EX II:n vain huomatakseni, että vähän halvemmalla olisi saanut Nissiniltä salaman, joka vastaa ominaisuuksiltaan Canonin parempaa ja paljon kalliimpaa 580EX:iä.
• Jalusta. On paljon kiinnostavia kuvia, jotka vaativat sen verran pitkää valotusaikaa, ettet pysty ottamaan niitä ilman jalustaa. Jalusta voi siis olla tarpeen. Itse en ole jaksanut jalustaa koskaan ulos raahata, mutta kotona olen tarvinnut kyllä lautapelikomponenttien kuvaamiseen ja salaman telineeksi.
• Kameralaukku. Unohda pienimmät, koska niihin ei mahdu alkuunkaan riittävästi tavaraa. Pienimpiin malleihin menee kamera, kittiobjektiivi ja yksi pieni objektiivi. Seuraavaan kokoluokkaan alkaa jo mahtua salamaa ja muuta tarpeellista. Minulla on varsin näppärä reppu (X-Case Swifter), johon mahtuu jalustaa lukuunottamatta kaikki kameratavara.
• Vara-akkuja. Järjestelmäkameran akku kestää pitkään. Ikuisesti se ei kuitenkaan kestä, joten hanki ainakin yksi lisäakku. Kahdella akulla pärjännee jo viikon reissun, jos ei kuvaa ihan tolkuttoman paljon. Tarvikeakut ovat halpoja, mutta ainakaan Nikon D3100 ei syö kuin alkuperäisiä. Canonisti ostaa neljän euron tarvikeakkuja ja myhäilee partaansa.
• Kuvausoppia. Jos kuvaat järjestelmäkameralla vain täysautomaatilla, et käytä kamerasi kaikkia mahdollisuuksia. Understanding Exposure -kirja on erittäin hyvä perusjohdatus valokuvaamisen perusteisiin ja täysautomatiikan hylkäämiseen. Kirjavinkeistä löytyy enemmänkin aiheesta: valokuvauskirjat.
• Kuvasoftaa. Digitekniikallakin pimiötyöskentely on osa kuvaamista, pimiön on vain korvannut kuvankäsittelysofta. Mac-puolella pääsee alkuun iPhotolla, mutta suosittelen lämpimästi Aperture 3:sta, joka on liikkeissään raskas, mutta muuten helppokäyttöinen. Lähes jokainen kuva hyötyy Aperturen Auto-Enhance-työkalusta ja jonkinasteisesta rajaamisesta. Lightroom on toinen suosittu työkalu, mutta astetta hintavampi (Aperture on App Storessa vain noin 60 euroa ja joka euron arvoinen). Photoshop on tietysti ässätyökalu kuvankäsittelyyn, mutta Lightroom ja Aperture toimivat valokuvaajalle paremmin, koska niillä voi paremmin hallita kuvamassoja.
• Kameran asetukset. Kuvatako RAWia vai ei. Pro sanoisi, että ehdottomasti. Itse kuvaan nykyään pelkästään RAW:ia. Huonon valotuksen korjaaminen oikeammaksi onnistuu RAW-kuvasta paremmin kuin JPG:stä, koska tallessa on enemmän dataa. Pilalle mennyt kuva voi korjaantua ihan kelvolliseksi. JPG:t kannattaa aina kuvata maksimikokoon, koska se antaa pelivaraa rajausvaiheessa — ja lähes jokaista kuvaa voi parantaa rajaamalla. 18 megapikselin vaakasuorasta kuvasta voi rajata pystysuuntaisen kuvan ja saada silti riittävästi megapikseleitä kaikkeen tulostamiseen. RAW-kuvat vievät levytilaa, mutta sitä saa kaupasta lisää, enkä itse ainakaan kuvaa niin paljon, että tästä tulisi ongelma.
• Teetä kuvia. Tavalliset kymppikuvat ovat ihan jees, mutta teetäpä parhaista otoksistasi 15 x 20 tai 20 x 30 -kokoisia kuvia. Ne eivät maksa muutamaa euroa enempää ja siivot kehyksetkin saa marketista vitosella. Lopputulos näyttää seinällä aika makealta!

Tämän harrastelijakuvaajan tuotoksia löytyy Flickristä. Olen kirjoittanut artikkelin Flickrin käytöstä, kts. Flickr-niksejä.

Minkä kameran ostaisin?

Tätä on kyselty viime aikoina paljon, joten pakko kai nämä konkreettiset suositukset on tähän listata. En tiedä peilittömistä kameroista mitään, joten kommenttini koskevat vain peilillisiä kameroita (eli perinteisiä järjestelmäkameroita).

Jos haluat yhden suosituksen hyvästä harrastajan järjestelmäkamerasta, minun suositukseni on Canon EOS 600D.

• Nikon vai Canon? Ihan sama. Kokeile kaupassa, kumpi sopii käteen paremmin.
• Halvempi vai kalliimpi? Kummallakin valmistajalla on kahdentasoisia harrastajamalleja. Canonin kalliimpi on 600D ja halvempi 1100D. Nikonilla kalliimpi on D5100, halvempi D3100. Lisäksi on vanhempia malleja (Canonilla 550D, 500D ja halpissarjassa 1000D, esimerkiksi), joita saa edullisesti. Nämä ovat kaikki käyttökelpoisia kameroita, joista voi valita omalle budjetille sopivan. Kovin vanhoja kameroita en suosittele, esimerkiksi Canonilta 400D on viisi vuotta vanha malli — osta mieluummin joku uudempi malli. Kamerat kehittyvät nopeasti (mutta eivät niin nopeasti, etteikö edellinen malli olisi vielä ihan hyvä).
• Objektiiveja mukaan. Peruspaketissa on yksi objektiivi, tavallisesti 18-55-millinen. Tämä on perushyvä objektiivi, jolla pärjää. Hinta kertoo näissä aika suoraan laadusta: jos objektiiveja on useampi ja hinta on silti halpa, mitään kovin hyviä objektiiveja ei ole tarjolla. Peruskuvaaja pääsee kuitenkin näillä alkuun. Suosittelisin silti tyytymään yhteen objektiiviin ja ostamaan sitten lisäobjektiiveja erikseen, esimerkiksi jonkun hyvän ja halvan kiinteän polttovälin objektiivin.
• Kuvanvakaaja! Muista tarkistaa, onko objektiiveissa kuvanvakaaja. Kuvanvakaajasta enemmän alla.

Kuvanvakaaja

Laadukkaissa zoom-objektiiveissa on kuvanvakaaja, jonka tehtävänä on poistaa kuvaajan käsien tärinästä johtuvaa epätarkkuutta kuvista. Hyvin toimiva kuvanvakaaja tarkoittaa, että teräviä kuvia saa huonommissa olosuhteissa kuin ilman kuvanvakaajaa. Valotusaika voi olla pari pykälää lyhyempi, tai aukko pari astetta pienempi.

Kuvanvakaajan tunnistaa Canonilla merkinnästä IS (Image Stabilizer) ja Nikonilla merkinnästä VR (Vibration Reduction). Usein halvoissa kiteissä myydään vaivihkaa kuvanvakaajattomia objektiiveja. Nämä kuvanvakaajattomat kittiobjektiivit ovat varsin vaatimattomia tapauksia, joita kannattaa välttää.

Ilman kuvanvakaajaakin pärjää. Lyhyemmän polttovälin objektiiveilla tarve on pienempi. Kiinteän polttovälin objektiiveissa kuvanvakaajia ei käytetä ja hyvin niilläkin pärjää.

Sonyn kameroissa kuvanvakaaja on objektiivin sijasta rungosta, jolloin kaikissa objektiiveissa on kuvanvakaaja käytössä. Tämä on ihan kätevää.

Objektiivisuosituksia

Koska arvelen, että yksi jos toinen pähkäilee objektiivikysymyksiä, tässä muutama huomio yhden amatööri-Canonistin näkökulmasta.

• Muotokuvien ottamiseen on hyvä olla vähän ulottuvuutta. Itse tykkään napsia omista muksuista ilmeikkäitä lähikuvia ja tällaisiin kasvokuviin on hyvä olla vähän pidempi putki. Itse olen kuvannut näitä tähän asti EF 50mm f/1.8 -objektiivilla, jonka ostin lähinnä koska se oli halpa (noin 100 euroa). Tämä objektiivi on täyden kennon kameralla hyvä yleisobjektiivi, mutta 550D:n 1,6-kropilla se vastaa 80-millistä ja on jo vähän telen puolella. Tahtoo siis sanoa, että sisätiloihin se on vähän ahdas, mutta toisaalta teleobjektiiviksi vähän lyhyt. Kokeilin 100 milliin menevää Nikonin kittilinssiä ja ihastuin sen mahdollisuuksiin, joten nyt harkinnassa on erittäin hyväksi kehuttu EF 70-200mm f/4L USM. Pitäisi vain päättää, ostanko tuon hyvin edullisen perusmallin (600 euroa eli halpaa kuin saippua) vai säästänkö vähän enemmän ja ostan kuvanvakaajallisen version (1200 euroa, ei ihan niin halpa). Valintoja, valintoja.
• Päädyin sitten jättämään 70-200 -millisen vähän myöhemmäksi ja ostin EF 100mm f/2.8 Macro -lasin. Se on paitsi 100-millinen kiinteä tele ja sellaisena näppärä, mutta myös 1:1-suurennossuhteeseen pystyvä aito makro-objektiivi, jolla saa mielenkiintoisia kuvia kaikenlaisista pienistä asioista. Laadukkaan oloinen ja hauska lasi.
• Yleisobjektiivina minulla on edelleen EF-S 18-55mm eli kittilinssi (ja tuo EF 50mm f/1.8). Koska totesin 35 millin polttovälin ideaaliksi lautapelijuttujen kuvaamiseen, ostin EF 35mm f/2 -lasin. Tämä on osoittautunut oikein mainioksi perusobjektiiviksi ja nykyään se on kamerassani kiinni aina ja tilalle vaihdan jotain muuta vain jos tarve vaatii.
• Laajakulmapuoli on nyt hallussa Sigma 8-16mm -lasin avulla. Tämä oli Canonin vastaavaa halvempi ja laajempi, joten päädyin tähän. Vaikuttaa hyvältä. Objektiivi on hämmentävän laaja.

Olen tägännyt ja ryhmitellyt Flickrissä kuviani sen mukaan, millä objektiivilla ne on otettu. Tässä linkkejä objektiivisetteihini, niin näette, mitä milläkin objektiivilla tulee kuvattua:

• EF-S 18-55mm/3.5-5.6
• EF 35mm/2
• EF 50mm/1.8
• EF 100mm/2.8 Macro
• Sigma 8-16mm

Tein pienen vertailun: EF 50mm f/1.8 vastaan EF-S 18-55mm -kittilinssi. Tässä epätieteellisessä testissä objektiivit paljastuivat jokseenkin samantasoisiksi.

Anttilan halvat kamerapaketit

Näistä kysellään säännöllisesti. Anttilassa on jatkuvasti myynnissä halpoja kamerapaketteja, mutta nämä ovat yleensä ihan syystäkin halpoja. Yleensä paketeissa on vähän vanhoja malleja (esimerkiksi Canonilta 500D eikä uutta 600D:tä) ja objektiivit ovat vaatimattomia (esimerkiksi kuvanvakaajattomia malleja).

Jos haluaa nimenomaan halvan kameran, paketit ovat ihan ok ja ajavat asiansa. Kyllä niillä kuvaa ja tuollaisen kameran ostajalla kuvanlaatu on muutenkin enemmän kiinni kuvaajasta kuin kamerasta.

Oma suositukseni on kuitenkin tämä: varsinkin monen objektiivin paketit kannattaa jättää kauppaan, sillä niissä objektiivit ovat usein aika heikkotasoisia. Osta mieluummin kitti, jossa on yksi objektiivi, jossa on kuvanvakaaja ja kun kaipaat lisäobjektiiveja, osta vähän laadukkaampia kiinteäpolttovälisiä. Esimerkiksi Canon EF 35mm/2 on edullinen (alle 300 euroa) ja laadukas perusobjektiivi.

Päivitykset

Päivitys 9.3.2011: Softasuosituksia, asiaa kameran asetuksista, kuvien teettämisestä, huomio EOS600D:stä, kirjalinkki.

Päivitys 26.3.2011: Järkkärin ja pokkarin vertailua, UV-filtterit, objektiivisuosituksia.

Päivitys 28.4.2011: Linkki objektiivivertailuun.

Päivitys 10.6.2011: Objektiiviasiaa päivitetty.

Päivitys 14.8.2011: Objektiivijuttuja päivitetty, lisätty Flickr-linkkejä.

Päivitys 3.10.2011: Pientä päivitystä siellä täällä, muun muassa jalusta- ja RAW-kohdissa.

Päivitys 22.11.2011: Huomioita Anttilan kamerapaketeista.

Päivitys 10.1.2012: Selitystä kuvanvakaajista, suosituksia kameran ostamiseen, objektiivipäivitystä.

Mitä merkitystä on kameran objektiivilla muuten kuin polttovälin osalta?

Jos mietit järjestelmäkameran hankkimista ja objektiiviostoksia, saatat pohtia, millaisia laatueroja objektiivien välillä on.

Tässä on hyvin yksinkertainen ja ehdottoman epätieteellinen testi kahden objektiivin välillä. Toinen on Canonin perus-kittilinssi EF-S 18-55mm f/3.5-5.6 IS (versio I), toinen taas Canonin halvin kiinteän polttovälin objektiivi EF 50mm f/1.8 II eli “nifty fifty”.

Molemmilla on otettu kuva samalla kameralla (EOS 550D) samasta kohdasta samoilla asetuksilla (f/8, 1/80 sekunnin valotusaika, salama). Kuvat eivät ole aivan samanlaisia. 18-55-millisen polttoväliksi tuli 49mm ja se ottaa jostain syystä muutenkin vähän laajemman kuvan (johtuisiko sitten eroista objektiivin pituudessa). Kuvat ovat rajattu kuva-alueen keskeltä. Kuvia on jonkin verran pienennetty, jotta ne mahtuvat blogiin.

Vie hiiri linkin päälle, niin kuva vaihtuu. Linkkiä klikkaamalla voit avata kuvan täysikokoisena.

Varsin samantasoisia kuvia objektiivit ottavat ainakin näissä olosuhteissa. EF 50:n kuva on minusta parempi, mutta ero ei ole mitenkään suurensuuri. Jos kuvia vertailee vaikkapa 25% koossa, huomattavaa eroa ei ole.

Koska käytännössä kuvia ei katsella 100% koossa vaan skaalattuina pienemmiksi, tämäntasoisilla eroilla ei ole merkitystä.

Voi olla, että toisenlaisissa olosuhteissa erot korostuvat enemmän. Yksi ero on tietysti se, että 1.8-aukolla varustettu EF 50 ottaa kuvia tilanteissa, joissa EF-S 18-55mm ei yksinkertaisesti pysty saamaan kelvollista kuvaa. Lisäksi suuri aukko mahdollistaa taustan häivyttämisen toisella tavalla. Zoomillakin on toisaalta puolensa.

(Jutusta oli vähän aikaa esillä versio, jossa objektiivien välillä oli todella merkittävä laatuero. Sain asiasta palautetta ja uudet kuvat osoittavat, että ensimmäisissä kuvissa kittilinssin tarkennus oli kuin olikin pielessä ja kuva siksi huono.)