Everybody’s Gone to the Rapture (PS4)

Everybody's Gone to the Rapturen kansiAamulehdestä sattui silmiin tämän pelin arvostelu ja sen verran houkuttelevaa oli teksti, että asiaan piti tutustua lähemmin. Kun selvisi, että pelin saa ladattua PlayStation Storesta 16 euron tarjoushintaan (normaali hinta on 20 euroa), pakkohan siihen oli tutustua lähemmin.

The Chinese Room -studion kehittämässä pelissä ei oikeastaan tapahdu mitään. Siinä ei ole tehtäviä, haasteita tai valintoja; ensimmäisessä persoonassa kuvatussa pelissä vain kävellään hitaasti ympäriinsä autioituneessa englantilaiskylässä ja tehdään havaintoja, jotka kertovat siitä, mitä tapahtui, miksi kylä autioitui. Peli on samankaltainen kuin The Chinese Roomin aikaisempi Dear Esther, jossa käveltiin pienellä saarella lukemassa kirjeitä.

Pelivideo

Kaunis kokemus

Everybody’s Gone to the Rapture on kaunis peli. Kylä on huolella tehty, yksityiskohtainen ympäristö, jota on ilo tarkastella. Erityisen interaktiivinen se ei ole, joka paikkaa ei pääse penkomaan ja useimmat esineistä ovat pelkkää koristetta. Ihan yhtä tunnelilta peli ei tunnu kuin vaikkapa Silent Hillin loputtomat lukitut ovet.

Aivan erikseen on kehuttava Jessica Curryn säveltämää pelin upeaa soundtrackia. Huikaisevan kaunista klassista musiikkia voi kuunnella vaikkapa Spotifyssä:

Vähänlaisesti tekemistä

Everybody’s Gone to the Rapture on peli kärsivälliselle ja uteliaalle ihmiselle. Koska pelaaja ei oikeastaan saa tehdä minkäänlaisia valintoja ja on siten enemmän tarkkailija kuin osallistuja, peli tuntuu minusta vähän epäpeliltä. Lautapelissä tällaista en kelpuuttaisi. Videopelinä tämä toimii, koska peli on niin kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa. Vaikka tunnelma kylässä onkin kauhupelit mieleen tuovasti pahaenteinen, mitään kamalaa ei missään vaiheessa tapahdu, pelaaja voi vain rauhassa tarkastella ja tutkia, mitä on tapahtunut. Missään kohtaa ei oikein voi epäonnistua. Jos pelejä jaottelisi introvertti–ekstrovertti-akselille, juuri tämän kauemmas introverttiin päähän tuskin voisi päästä.

Ihmisten joukkokatoa edeltäneet tapahtuvat aukeavat pelin kuluessa pikku hiljaa. Kylässä leijuvat valot johdattavat pelaajaa tapahtumapaikalta toiselle, joissa valohahmot esittävät pääasiassa ihmisten välisiä keskusteluja, ja matkan varrella löytyvistä radioista ja puhelimista voi myös kuunnella keskusteluja ja lähetyksiä. Pelaajalle aukeaa pikkuhiljaa riipivä tapahtumaketju, joka johti ihmisten häviämiseen pikkukylästä.

Aurinko nousee (tai laskee)

Kaunis auringonpaiste. Pysäytyskuvat eivät tee oikeutta pelin grafiikalle, valaistus on upeaa ja parhaimmillaan liikkuvassa kuvassa.

Ikäraja ja sopivuus lapsille

Pelin ikäraja on K-16, tosin siinä ei ole sellaista kuvamateriaalia, joka olisi ehdottomasti lapsille sopimatonta. Pelin pelaaminen kyllä edellyttää aikuismaista kärsivällisyyttä ja hyvää englannin osaamista, joten eipä peli lapsille mitään annakaan.

Yhteenveto

Everybody’s Gone to the Rapture oli minulle uudenlainen kokemus, en ole pelannut tällaista peliä aikaisemmin. Pakko myöntää, että nyt kun selvisi, että samoilta tekijöiltä on myös Dear Esther, siihenkin hieman houkuttaisi tutustua, jos se on yhtä viehättävä kokemus kuin tämä peli.

Onko Rapture sitten hintansa arvoinen, on toinen juttu – peli maksaa 20 euroa, mutta tarjoaa pelattavaa vain joiksikin tunneiksi. En laskenut, eikä PS4 valitettavasti näytä pelien parissa vietettyä aikaa, mutta selvästi alle kymmenen tuntia pelin läpipelaaminen vei, eikä tässä juurikaan syytä ole toiselle kierrokselle, kun tarina on kerran nähty – en lue kirjojakaan uudestaan kuin erittäin harvoin (soundtrackia tulen kyllä kuuntelemaan vielä). Jos kuitenkin arvostaa hyviä, koskettavia tarinoita ja pitää peleistä, joita voi pelata kaikessa rauhassa, Everybody’s Gone to the Rapture on varma valinta.

Kysy tai kommentoi

  • (ei näy muille)

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong> <pre lang="" line="" escaped="" cssfile="">